En ole vielä tottunut valon määrän radikaaliin vaihteluun pohjoisessa. En, vaikka kuinka olen yrittänyt olla rohkea ja sisukas. Kesällä möllykkä posottaa kellon ympäri ja nyt talvella pienikin pilkistys pilvenreunalta tuottaa maanisen hymyn kasvoille. Keho kertoo nyt selvästi, että valoa voisi olla enemmän.
Todelliset ongelmat ovat aamuista laatua. Marras-joulukuun taitteessa elämässäni alkoi piinallinen jakso, jolloin oli vaikea saada itseään sängystä ylös virkeänä. Pitkällisen pohdinnan jälkeen tein kuningaspäätöksen. Hankin kirkasvalolampun.
Nyt viikon testijakson jälkeen voin todeta, että siitä taitaa oikeasti olla apua heräämisongelmissa, ainakin minulla.
Kirkasvalolamppu tuottaa nimensä mukaisesti perinteistä lamppua huomattavasti enemmän valoa. Sen tarkoituksena on antaa voimakas annos sopivan sävyistä valoa aivoille, jotka sitten ymmärtävät lopettaa unta säätelevän melatoniini -hormonin tuotannon. Käytännössä lamppu näyttää sinertävän valkoiselta matkien päivänvalon sävyä. Lamppua käytetään ohjeiden mukaan 20-30 minuuttia heräämisen jälkeen. Sen voi pistää ruokapyödälle kohti kasvoja esimerkiksi aamupalaa syödessä tai lehteä lukiessa.
Umpipimeässä huoneessa päälle lyöty kirkasvalolamppu näyttää melko häijyltä sokaisten arvaamattoman käyttäjän ja paljastaen pienimmätkin lattialla lojuvat muruset ja pölyhiukkaset. Ensimmäinen kerta oli hurja.
Lampun valomäärä on kymmenen senttimetrin päästä 10 000 luksia, kun taas perinteisen toimistopisteen valomäärä on palttiarallaa 300-500 luksia. Vertailuluvut ja senttimetrimäärät hämäävät, mutta on se piru vie kirkas vielä muutaman metrinkin päästä. Tehoa siis löytyy ja se on aivojen kannalta hyvä asia. Unenrippeet ovat karisseet aamuisin kohinalla.
Se, mihin kirkasvalolamppu soveltuu myös mielestäni erinomaisesti, on väritarkkuutta vaativa työ, kuten maalaus tai piirtäminen.
Päivänvalon spektriä jäljittelevä lamppu näet näyttää värit sangen tarkasti, vaikka ensi alkuun led- tai hehkulamppuympäristöstä kirkasvaloon siirryttäessä valo saattaakin vaikuttaa sinertävältä.
Voin testikokemuksen voimin suositella maalaushommia kirkasvalolampun kanssa, sillä seuraavana päivänä auringonvalossa teoksia katsellessa järkytys on ollut huomattavasti vähäisempi mitä kellertävän halogeenin kanssa tuhertaessa. Näin ainakin värien osalta.
Mutta siihen heräämiseen ja virkeyteen. Niihin kirkasvalolampulla tuntuu omalla kohdallani olevan erittäin positiivinen vaikutus. Puoli tuntia lampun edessä joka aamu on saanut oloni tuntumaan hyvältä, olkoon se sitten lumevaikutusta tai ei. Aivan sama, kunhan mieli ja keho toimivat hieman normaalimpaan tapaan.
Millä sinä karistat pimeyden aivoistasi? Tule keskustelemaan asiasta Koillissanomien someen.