Matkustan ensi kuussa pitkästä aikaa pienehköksi suosikkikohteeksi muodostuneeseen Unkariin. Paprikan, gulassin ja viinin ihmemaa lumoaa myös linnoillaan ja ystävällisellä asiakaspalvelullaan. Maa on kuitenkin ollut viime aikoina päivinä tapetilla kaikesta muusta kuin näistä. Pääministeri Victor Orbánin johtaman Fidesz-puolueen yhdeksänvuotisen kauden aikana valtaa on keskitetty hallituksen käsiin, sananvapautta on kavennettu ja oikeusvaltiokehitys on kohdannut alamäkeä. Suomi on nyt EU-puheenjohtajakaudellaan ottanut kantaa varsinkin näihin oikeusvaltioasioihin. Tämä on saanut sekä Orbánin että hallituksen hallinnassa olevilta medioilta kärkeviä kannaottoja Suomea kohtaan.
Minä lähden lomalle, en toimittamaan. On kuitenkin jännittävää nähdä, vaikuttaako kansalaisuuteni tuleviin kohtaamisiin paikallisten kanssa.
Paljon ympäri läntistä pallonpuoliskoa reissanneena on ollut ilo todeta, että meillä suomalaisilla on sangen hyvä maine monessa kolkassa, vaikka muutama yksilö aina välillä onnistuukin näyttämään viinapirujen esimerkkiä keskellä päivääkin.
Ralli-, formula- ja talviurheilusankarimme tunnetaan laajalti ja monesta sopasta onkin selvitty heittämällä lennokas 'selänne' tai 'mikahäkkinen' ilmoille.
Mutta entäpä nyt Unkarissa? Viitsiikö, kehtaako – tai uskaltaako – sitä mainostaa olevansa suomalainen, kun paikallinen media pitää Suomea esillä kriittisesti? Entä jos 'mikahäkkisen' takia häkki heilahtaa?
Ei tässä ole mitään hätää.
Unkari on melkein kymmenmiljoonaisen kansan koti eivätkä heistä kaikki ajattele samalla tavalla. Tiedän, että varsinkin nuori, koulutettu väestö ajattelee kriittisesti oman hallituksensa toimista varsinkin ihmisoikeus- ja sananvapausasioissa.
Vaikka puhumme isoista ja tärkeistä asioista, monen päivittäinen arki jatkuu lomakohteessani Budapestissä aivan kuten ennenkin. Turisteja, meitä suomalaisiakin, lappaa paikalle päivittäin nauttimaan maan hedelmistä murehtimatta tippaakaan paikallisesta politiikasta.
Kaikesta miettimisestä huolimatta aion nauttia lomareissusta ja ehkäpä laittaa kuulokkeisiin tuttua ja turvallista kotimaista soimaan. Ferenc Lisztin kansainväliselle lentoasemalle laskeutuessa korvalapuissa soivaksi biisiksi sopisi muuten erinomaisesti Rauli "Badding" Somerjoen kappale 'Kuihtuu Kesäinen Maa'. Melankolisen masentava vuoden 1981 hitti on tosin paljastunut plagiaatiksi ja sillä on vinkeä yhteys Unkariin. Baddingin Ikkunaprinsessa-levyn renkutus on nimittäin mitä todennäköisimmin alun perin unkarilaisen iskelmälaulaja Teri Harangozón kappale nimeltään 'Minden Ember Boldog Akar Lenni' vuodelta 1966.
Toivottavasti tästäkään ei koidu ongelmia. Tokkopa sukulaiskieliset ovat Baddingia kuunnelleet edes vahingossa. Vai pitäisikö nyt varoa?