Viime aikoina on tässä lehdessä ollut taas vaihteeksi esillä mielipiteitä e-urheilusta. Viimeksi keskiviikon lehdessä työtoverini Petri Markkanen toi esille sinänsä ansiokkaassa kirjoituksessaan näkemyksensä kyseisestä aihepiiristä. Varmaan arvannettekin, että itse hiihtelen tämän asian suhteen täysin eri latuja kuin toveri Markkanen.
Mielestäni olen urheilun suhteen varsin avarakatseinen. Johonkin se raja on kuitenkin vedettävä. Vaikka asiaa katsoisi miltä kantilta tahansa, en tästä e-urheilusta löydä mitään, mikä tekisi siitä urheilua. Asiaan vihkiytyneet koittavat tietysti perustella tietokonepelailun urheilullisuutta varsin monenlaisin seikoin. Vedotaan esimerkiksi siihen, että huippupelaajaksi tuleminen vaatii paljon harjoittelua. Näin se varmasti on, en sitä kiistä. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että tietokonepelien pelaaminen olisi noin vain muuttunut urheiluksi. Tuolla verukkeellahan melkein mitä tahansa harrastusta voidaan pitää urheiluna. Ei kai nyt hyvänen aika sentään vaikkapa ahkerasti käsitöitä harjoittavaa tai huippuluokan viulistia voida pitää urheilijoina, vaikka ovat varmasti tarvinneet tuhansia harjoitustunteja kehittyäkseen korkealle tasolle.
Itse olen kyllä tässä vuosien saatossa yrittänyt jopa antaa mahdollisuuden e-urheilulle. Valitettavasti en vaan siihen kykene. Kanava vaihtuu välittömästi, kun televisiossa näkyy joku surmapeliturnaus. Saattaa jopa mennä koko aparaatti kiinni.
Kaiken kaikkiaan tämä vouhotus e-urheilun ympärillä on mennyt aivan liian pitkälle. Nykyään jopa sinänsä ansioituneet urheiluseurat ovat sotkeutuneet asiaan. Perinteikkäistä urheiluseuroista käsittääkseni ainakin Helsingfors IFK ja Sotkamon Jymy ovat olleet e-urheilussa mukana. Tiedä sitten onko tuo ollut kovin kannattavaa. Kyllä kai olisi kaikin puolin parempi, jos esimerkiksi siellä Kainuun nälkämailla keskittyisivät vaan pesäpalloon.
Luojan kiitos, että KEV ei sentään ole alkanut tarkoittaa Kuusamon E-Veikkoja.
Sekin tässä ottaa kyllä suunnattomasti kupoliin, kun tuohon e-urheilun kaltaiseen asiaan tuhlataan ihan hirvittävästi voimavaroja ja rahoja. Eri puolille maata on perustettu jopa akatemioita, jotta nämä tietokonepelailun harrastajat voivat oikein valmentautua kilpapelaajiksi hyvissä olosuhteissa. Se vaan nyt taitaa olla niin, että jokainen euro, mitä syydetään tuohon humpuukiin, on pois oikeilta urheilijoilta. Kyllä nekin rahat olisi parempi laittaa vaikkapa yleisurheiluun tai mäkihyppyyn.
Kaiken kaikkiaan olen melko huolestunut tulevaisuudesta. Jos meno jatkuu tällä tuhon tiellä, ei meillä muutaman vuosikymmenen päästä ole enää lainkaan oikeita urheilijoita tai urheilukilpailuja. Kun ilmastonmuutoskin tässä kovaa vauhtia etenee, niin sadan vuoden päästä varmaan Rukallakin kisataan perinteisten pohjoismaisten lajien sijaan eNordic-kilpailut. Siellä sitten erinäiset kyborgit ottavat toisistaan mittaa virtuaalimäkihypyssä. Toivottavasti en tuota päivää näe.