Moniko meistä oikeasti tiedostaa, että kodin tietoturva pitää sisällään muutakin kuin verkkopankin uloskirjautumisen tai modeemin salasanoittamisen?
Otetaan esimerkiksi paperilaskujen hävittäminen niin, ettei niistä voida selvittää henkilötietoja. Pelkästään henkilötunnuksella ja osoitteella on mahdollista aiheuttaa toiselle roppakaupalla materiaalista ja henkistä vahinkoa. Moni viranomaispalvelukin käyttää lausetta ”saisinko vielä henkilötunnuksenne, kiitos” varmistaessaan soittajan identiteettiä. Monesti kysytään myös kotiosoitetta. Jälkimmäinen löytyy usein numeropalvelun kautta todella helposti. Tuhojen ovi on pahasti auki, jos nämä kaksi ovat toisten hallussa.
Mieti tilanne, jossa tulet pitkältä matkalta kotiin ja eteisessä odottaa vino pino kirjeitä. Laskuja, niitä normaaleja. Niiden seurana on odottamattomia perintäkirjeitä ja kas, joitain outoja tilausvahvistuksia. Olet tietämättäsi tilannut muutaman puhelinliittymän ja soittanut niillä palvelunumeroihin. Haamu-sinun shoppailuvimma ei ole loppunut tähän: uusi televisio osamaksulla, muutama ulkomaanlento ja kasallinen vitamiinipillereitä nettimyynnistä. Mars hakemaan postikonttorista tuotteita – appiukolta lainattu peräkärrykään ei enää kohta riitä. Syy: joku on ehkä penkonut roskiasi ja esiintynyt sinuna.
Identiteettivaras voi käydä käsiksi myös etuuksiin. Esimerkiksi asumistukea tarvitsevalla ihmisellä on kauhun paikka, kun vuokranmaksupäivänä ei sovittua summaa olekaan tilillä. Syy: itsehän soitit meille ja lakkautit tuen. Etkö se ollutkin sinä?
Todella ikävissä tilanteissa uhri joutuu selvittämään taloudellisia sotkuja vuosikausia. Henkisen kärsimyksen määrää ei juurikaan voi mitata rahassa, mutta sen tunteen voi meistä kuka tahansa kuvitella. Onko joku esiintynyt minuna ja käyttänyt minua, mainettani tai saavutuksiani hyödyksi – tai jopa tuhonnut ne?
Miltä kuulostaisi se, että jollain pitkäkyntisellä olisi hallussaan ulkoinen tallennusvälineesi valokuvineen ja tärkeine dokumentteineen? Itselläni ei ole kiristyksessä käytettävää materiaaliakaan olemassa, mutta ajatuskin siitä, että joku pääsisi penkomaan lapsuuskuviani tai tallennettuja terveystietojani on suorastaan karmiva. Yksityisyrittäjällä tilanne voikin olla toinen: liikesalaisuudet saattavat lojua päivätolkulla keittiön pöydän reunalla.
En missään nimessä kannata panikointiin kodin tietoturvan kanssa. Maalaisjärjellä ajateltuna ratkaisu voisi mennä näin: salasanakyselyt päälle laitteisiin, myös siihen pleikkariin. Tärkeät paperit piiloon, poisheitettävät tuhotaan tai sutataan. Ulkoiset kovalevyt hieman hankalampaan paikkaan – ehkä jopa mukaan reissuille.
Eiväthän ne mökin vara-avaimetkaan ole siellä kukkaruukun alla. Eiväthän?