Nyt tuli sitten lähtö. Tartun pitkospuulankkuun alapäästä ja nostan lankkua sivulle varvikkoon. Sama yläpäästä.
Lankku on nelisen metriä pitkä, neljä-viisikymmentä senttiä leveä ja seitsemän senttiä paksu ja painaa arvaamattoman määrän.
Käännän lankkujen alla olleet lekasoraharkot irti pohjakuntasta. Huokoiseen pintaan tunkeutuneet juuret repeävät ratisten. Haistan ruskean pölyn. Kannan harkot pihalle. Ne mätkähtävät.
Pujotan sinisen köyden pitkospuun pään lähellä olevasta tapinreiästä ja sidon kiinni. Ähkäisen lankun nokan paikallaan vielä olevan lankun päälle. Kävelen taaksepäin ja hiissaan köydellä lankkua metrin kerrallaan. Nostan lankun taapeliin aiemmin tuomieni lankkujen päälle.
Katselen ja mietin alustaa. Siitä pistää esiin muutamia kivenkulmia. Kävelen kokeeksi. Jotkut kohdat painuvat pehmeinä.
Haen suokuokan ja hakkaan joustavan pahkuran irti. Käännän. Se on osa maatuneesta rungosta. Puuaines on muuttunut punaruskeaksi mureaksi massaksi, jota juuriverkosto pitää koossa.
Kolistelen rautakangella vihertävää kiveä. Huomaan kiven hieman liikkuvan. Hyvä. Haen kangella kiven ääriviivat. Kylki kyljessä ohuen kuntan alla on muita kiviä. Työnnän kangen rakoon ja alan vääntää.
Puolen tunnin päästä olen saanut irti neljä kiveä. Ja kannon, joka isomman parrukangen avulla on lohjennut kolmeksi. Paljastuneessa pinnassa tuoksuu pihka. Palat kuivuvat harkkojen vierellä.
Kanto on kuulunut puuhun, kauan sitten. Kivet ovat kuuluneet rantaviivaan – kertoisitko, milloin?
Työnnän kottikärryä kolmekymmentä metriä, nykyiseen rantaan. Jätän kärryn polun päähän, astun veteen ja nokin pohjasta kiviä. Noin nyrkin kokoisia ja isompiakin.
Ladon kivet maahan syntyneiden kolojen pohjille. Palaan hakemaan hienompaa ainesta. Työnnän pistolapiota veden alle pohjaan ja nostan märkää sekoitusta kärryyn. Vien sitä koloihin kivien päälle. Vesi katoaa heti. Noudan vielä hieman mursketta tasoitteeksi.
Pohjan valmistuttua puran sille rullasta juurimattokaistaa. Lapioin pihalta kasasta mursketta kärryyn. Yhden kuorman lapan vasemmalta oikealle, toisen oikealta vasemmalle. Ranka. Tyhjennän ja levitän murskeen juurimatolle.
Muodostuu polkua pitkospuiden tilalle. Ajatuksen voimalla.
Lankut sahautettiin tukeista parikymmentä vuotta sitten, viime viikolla siis, ja ajatettiin pihalle. Talven ja kevään rajalla vedin ne narukelkalla suurin piirtein paikalleen. Ostin vanhoja puhelinpylväitä, halvalla kun sai. Kesällä tein pylväänpätkistä alustat ja nostelin lankut niihin ja tapitin kiinni.
Toissapäivänä alkoi kuulua sitä pylväspuhetta. Purin pätkät pois ja ajoin ne kaatopaikalle. Laitoin lekasoraharkot tilalle.
Eilen lankut alkoivat vanhentua. Reunaosia putosi lahoina irti. Sadekelillä lankut tuntuivat liukkaalta varsinkin kaltevissa kohdissa.
Kivestä tehty murske kestää. Lankut ovat pinossa vielä hetken.