Oulangan upeat luontokohteet, Neljäntienristeys, Ruka ja oma mökki. Ei ole yllätys, millaiset paikat nousivat esiin, kun Tommi Kinnunen, Minna Rytisalo, Anssi Tikanmäki, Sanja Tyynelä, Hannu Hautala ja Reettä Räty kertoivat torstain Koillissanomissa merkityksellisimmät paikkansa Kuusamossa.
Kuusamo todellakin on henkeäsalpaavia paikkoja, keskustan kohtaamisia ja Rukan matkailuvirtaa. Nämä asiat olivat myös minulla mielessäni, kun aika tarkalleen kymmenen vuotta sitten sanoin toimittajayhdistyksen kokouksessa Koillissanomien silloiselle päätoimittajalle Seppo Salmiselle, että haluaisin joskus Kuusamoon töihin.
Kannatti avata suunsa. Vuoden päästä tulinkin jo ensimmäiselle pestille ja vähän myöhemmin uudestaan. Tänne jäin.
Kuusamon ikisuosikit ovat osoittautuneet myös minulle tärkeiksi. Viihdyn hyvin, kun pääsen helposti hoidettuihin kansallispuistoihin nollaamaan päätä ja Rukan ihmisvilinään liikkumaan ja viihtymään.
Omilta kotiportailta näen usvaiset auringonnousut, joutsenten keväiset parveilut ja illan tulipunaiset taivaanrannat. Sydän pakahtuu luonnon näytelmää katsoessa.
Mutta kun mietin asiaa tarkemmin, luonto ei kuitenkaan ole se kaikista merkityksellisin asia minun Kuusamossani. Ykköspaikalle pääsevät ihmiset.
Muualta tulleena olen yllättynyt, kuin hyvin minut on otettu aina vastaan. Heti alussa pääsin jäseneksi yhdessä hassuttelevaan työyhteisöön. Koiraporukan treeneihin aukeni paikka ensi kyselyllä.
Sama meno on jatkunut sittemmin. Täällä järjestetään paljon tapahtumia ja harrastaa voi melkein mitä vain. Menin minne vain: perhekahvilaan lasten kanssa, kesällä Käylään, torille markkinasapuskalle tai ensimmäistä kertaa vesijumppaan, koen olevani tervetullut.
Kuusamolaisilla on jostain syystä maine sisäänlämpiävänä porukkana. Höpön löpön, sanon minä. Lukuisten hyvän mielen tuttujen lisäksi olen löytänyt täältä myös ystäviä, ja ihan syntyperäisistä kuusamolaisistakin. Sitä en toki mene vannomaan, ylettyvätkö sukujuuret paikkakunnalla satojen vuosien taakse, niin kuin puolivirallisen määritelmän mukaan pitäisi – tai edes kunnan perustamiseen, eli vuoteen 1868.
Tänään perjantaina Kuusamon 150-vuotisjuhlavuosi huipentuu kansanjuhlaan ja karhupatsaan paljastamiseen.
Mitä tämä paikkakunta olisi, jos se olisi vain luontonsa? Autio erämaa. Kuusamon teemme me kuusamolaiset.
Onnea 150-vuotias! Nähdään juhlissa!