Jos kadunkulkijalta Posion raitilla mennään kysymään, näkeekö hän Posion tällä hetkellä tulevaisuuden kuntana vai menneisyyden kuntana, vastaus todennäköisesti melko monelta on: menneisyyden kuntana. Jos taas kysytään, haluaako kadunkulkija, että Posiosta kehittyisi tulevaisuuden kunta, ja menneisyys nähtäisiin ikään kuin voimavarana tavoitella paljon monipuolisempaa Posiota, esimerkiksi elinkeinoelämän ja matkailun näkökulmasta, niin uskoisin, että kaikki vastaisivat: halutaan tietysti Posion kehittyvän. Moni ehkä jatkaisi: mutta millä eväillä kunta saadaan kasvupolulle?
Posiolla on pakko alkaa unelmoimaan isoista asioista, ja pyrkiä niitä kohti, vaihe vaiheelta. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kaikkien päättäjien ja virkamiesjohdon, sekä matkailua ja elinkeinotoimintaa kehittävien on aivan ensimmäiseksi luettava Elina Grundströmin jo vuonna 2004 toimittama Globalisaation portinvartijat –kirja. Vaikka kirja on julkaistu jo 15 vuotta sitten, se on edelleenkin ajankohtainen teollisuustuotannon haasteiden ymmärtämiseen. Itse olen lukenut sen jo kahteen kertaan, ja taas se oli nostettava pöydälle.
Kirjassa ei kehoteta suinkaan teollisuusyrityksiä siirtämään koko tuotantoa halpatuontimaihin vaan kirja antaa erittäin hyviä neuvoja, miten kansainvälisillä markkinoilla toimivat suomalaiset teollisuusyritykset voivat pärjätä nykymenossa ja että ne silti samalla voivat pitää esimerkiksi pääkonttorinsa ja osan tuotannostaan Suomessa.Tästä posiolainen perheyritys Pentik Oy on huippuhyvä esimerkki.
Voisiko Posiolle syntyä uutta Pentikiä jollekin toiselle tuotantoalalle, vaikkapa huonekaluteollisuuteen? Miksei voisi, yksinkertaisuudessaan se voisi jäljitellä Pentikin liikeideaa, jossa siis keramiikka valmistetaan Posiolla ja yrityksen tuotemerkillä valmistetaan Pentik-esineitä ympäri maailmaa sieltä, mistä ne saadaan halvalla, ja voidaan kaupata hyvällä myyntikatteella Suomen, Euroopan markkinoille myytäväksi ostovoimaisille asiakkaille.
Huonekaluteollisuutta on Suomessa tänä päivänä lähinnä Pohjanmaalla. Miksei sitä voisi olla vaikkapa Posiolla, jossa voitaisiin valmistaa osa huonekaluista, ja osa ympäri maailmaa, samalla tavalla kuin Pentikin tuotteita, halvalla ja hyvällä myyntikatteella.
Entäpä makeisteollisuudessa, koko ajan kasvavilla markkinoilla on kysyntää uusillekin tuotteille. Sama homma tässäkin, valmistettaisiin vaikkapa osa makeisista Posiolla, ja osa maailmalla, samalla tuotemerkillä, hyvällä myyntikatteella asiakkaiden suihin.
Entäpä Posion matkailun kehittämisessä? Jotta selkeä iso hyppy kyettäisiin ottamaan, on löydettävä yhteistyökumppaniksi jo näyttönsä antanut, asiakasverkostot luonut yrittäjä, joka on valmis investoimaan Posiolle hotellitason majoituskohteeseen.
Elina Grundström toteaa kirjassa osuvasti, että globalisoitunut talous perustuu valtakuntien rajat ylittäviin alihankintaverkostoihin. Niinpä, tässä on Posiollakin mahdollisuuksia!