Kolumni

Toimittajalta: Mikä on lopputulos, kun kokit lähtevät metsäretkelle? Murkut ja kurkut päätyvät lautaselle

-
Kuva: Mikko Halvari

Kaksi kokkia huomaa muurahaispesän maanviljelijän pihalla.

– Saadaanko me ottaa muurahaisia?

Hämmentynyt yrittäjä antaa myöntävän vastauksen. Saman tien toinen kokki on pienen ämpärin ja paperiliuskojen kanssa pesällä. Ämpäristä muurahaiset päätyvät tuorekurkkujen seuraksi muutamaksi päiväksi rasiaan ja kylmään.

– Laitan ne samaan laatikkoon ja toivon, että muurahaiset erittävät feromoneja kurkkuun niin, että kurkusta tulisi oikein herkullista, Michelin-tähden saanutta ravintolaa 2010-luvun alussa pyörittänyt Jouni Toivanen kertoo.

Muurahaiset päätyivät murkut ja kurkut –nimiseen annokseen. Se oli yksi osa 15 ruokalajia sisältävästä menusta, jonka Toivanen suunnitteli oululaiselle ravintolalle. Kyseessä oli ravintolan vuotuinen keittiömestarivierailu, jolloin vieraileva kokki toteuttaa omantyylisensä menun.

Työnkuvani on muuttunut niin, että olen enemmän kiinni lehden taitossa kuin kirjoittavan toimittajan työssä. Taittavan toimittajan työ oli itselleni tervetullut muutos työnkuvaan, mutta yhdestä asiasta olen aidosti hieman harmissani (ja kyllä kateellinenkin) vain kirjoittavan toimittajan työtä tekeville kollegoilleni. Nimittäin elämyksellisistä juttukeikoista luontoon! Yksi bongailee lintuja tai etsii kevään merkkejä. Toinen pääsee laskemaan mahlaa ja kolmas ikuistaa kameralle alueella näkemiään harvinaisia eläinvieraita.

Siksipä olin aivan äärimmäisen innoissani, kun pääsin työajan ulkopuolella luontoon kahden huippukokin kanssa. Toinen heistä oli siskoni mies, oululaisen ravintola Ostroferian kokki, toinen villiruokapioneeri ja Michelin-kokki Jouni Toivanen. Päivän tavoitteena oli kerätä luonnosta kasveja ja yrttejä, jotka päätyvät menun raaka-aineiksi.

Tunnen voikukkien, kuusenkerkkien, horsmien ja muiden tavallisten villiyrttien käytön, mutta vasta päivän aikana ymmärsin, miten suuri raaka-ainetarjotin luonto todellisuudessa on.

Eipä olisi tullut mieleenkään esimerkiksi kerätä rannoilta mukaansa osmankäämiä ja käyttää sitä parsan tai kurkun tapaan.

En myöskään osaisi hyödyntää kasvimaan kasveista kesken kasvukauden välistäkerättäviä raaka-aineita kuten kesäkurpitsankukintoja tai valkosipulinkukkavarsia.

Kun kaiken uuden ja yllättävän on saanut lautasella eteensä, on saanut aika useasti huomata, miten juuri tuota makunautintoa on kaivannutkin.

Kannustankin olemaan avoin uusien ruokien ja raaka-aineiden suhteen. Maalaisjärki ja tutkimuksetkin sen sanovat, että päivästä toiseen samanlaisen, suppean ruokavalion noudattaminen ei ole hyväksi. Nyt on tutkittu sitäkin, että uusien ruokien pelko voi olla tie sydän- ja verisairauksiin.

Rohkaisenkin suuntaamaan kasvimaille ja metsään avoimin mielin ja kokeilemaan uusia raaka-aineita, kun ne ovat nyt maukkaimmillaan!