Mikä Spice Girl olit? Tätä kysymystä on käyty läpi ihan tässä viime vuosinakin toisten saman ikäisten kanssa.
Kuulostaa siltä, että omat suosikit 1990-luvun girl poweria, eli tyttöenergiaa uhkuvasta yhtyeestä ovat vielä tuoreessa muistissa. Tai suosikki ei ole hyvä sana, sillä eihän heitä vain fanitettu. Me tytöt olimme se ihailtu laulaja ja esitimme biisejä kotiyleisölle.
Se, kuka brittilaulajista itse oli, ratkesi esimerkiksi hiusten värin perusteella. Usein taisi myös käydä niin, että jos kaveriporukan johtaja halusi olla Baby Spice, eli Emma, niin hänhän sitten oli. Ja kaikkihan halusivat olla suloisia emmoja, mutta ei se auttanut. Oli valittava jäljelle jääneistä Scarysta, Poshista, Gingerista tai Sportysta.
Joskus syy omalle esikuvalle oli täysin sattumanvarainen. Minulla sattui olemaan samanlaiset Kappan verkkarit, kuin Sporty Spicella eli Mel C:llä yhdessä julisteessa, jonka luultavasti revin seinälleni Suosikin keskiaukeamalta. Siitä lähtien olin Sporty Spice.
Pojat valitsivat bändin laulajista suosikkejaan – ja nekin suosikit muistetaan yhä. Jos nimi ei heti tulekaan mieleen, niin kuvahaku Googleen, ja sieltä voi näyttää, että tämä, tämä se oli se minun suosikkini.
Spice Girls kosketti kokonaista sukupolvea ja kasvatti sen uskomaan tyttöenergiaan. Se saattoikin olla yksi viimeisiä jaettuja sukupolveen kytkettävissä olevia populaarikulttuurisia ilmiöitä ennen internetin valtavirtaistumista, selviää filosofian maisteri Aino Tormulaisen Itä-Suomen yliopistolle tehdystä väitöstutkimuksesta .
Tormulaisen mukaan Suomessa tyttöenergia ei ollut täysin uudenlaista yhteiskunnallisia valtarakenteita horjuttavaa valtaa vaan nimenomaan ”energiaa”, jonka myötä tytöt tulivat kulttuurisessa kuvastossa näkyville.
Tutulta kuulostaa, kuinka tyttöenergiailmiö oli kaupallinen ja suunnattu jopa lapsille. Keskeisiä piirteitä olivat tyttö- ja naistoimijuus, yhteisöllisyys, feminiinisyys, rohkea asenne ja sukupuolten tasa-arvo. Näitä tarvittiin silloinkin, kun kouluun kuvattiin tyttöporukalla videota – ja kun kaikki ei mennyt niin olisi toivonut.
Spice girlit tarjosivat malleja samaistumiseen, mutta myös tunteiden käsittelyyn, naiseksi kasvamiseen ja sukupuolirooleihin. Naisen malleja ei ollut vain yksi, oli viisi joista valita.
Tormulainen kuvaa kuinka maustetytöt kasvattivat 1990-luvun tyttöenergiasukupolven, jonka faneille ilmiö on yksi sukupuolten tasa-arvon ja sen hiljattaisen etenemisen selitysmalleista. Tämä on helppo uskoa.
Eikä se spaissarien ohjenuore kovin huono ole näin 2010-luvullakaan. Kukapa ei haluaisi maustaa itse omaa elämäänsä? Spice up your life!