Mää tykkään olla enemmän kameran takana. Älä ota musta kuvaa. Hyi, tätä kuvaa ei saa julkaista missään.
Kaikki nuo lauseet on kuultu minun suustani. Useasti. En pidä kuvattavana olemisesta ja mielestäni lähes kaikki minusta otetut kuvat ovat epäonnistuneita ja huonoja.
Tiedän, että muut eivät katso kuviani samalla tavalla kuin minä itse. Kun minä ja paras ystäväni katsoimme yhdessä ottamiamme kuvia, näimme ihan eri asioita. Minä näin omassa kuvassani huonon ryhdin ja tyhmän ilmeen, paras ystäväni näki hymyilevän naisen ja ihanan ystävän.
Joissakin kuvissa näytän varmasti muiden silmiin onnelliselta, mutta itse tiedän olleeni tuolloin surullinen ja masentunut. Joissakin kuvissa näytän vakavalta, vaikka oikeasti elin elämäni onnellisinta aikaa.
Kun tällä viikolla istahdin Kelan rantaan Riikka Vääräniemen kanssa juttelemaan voimauttavista valokuvista, koin monta ahaa-elämystä.
Valokuvaa ottaessa syntyy usein kuin itsestään eräänlainen valta-asetelma. Kuvan ottaja pyytää kuvattavaa kääntymään, siirtymään, hymyilemään, olemaan oma itsensä. Voimauttavassa valokuvassa näin ei ole: kuvattava itse päättää, miten häntä saa katsoa ja missä hänet saa kuvata. Kuvattava on itse tilanteen herra.
Ymmärrän pointin hyvin. Mielestäni kaikkein onnistuneimmat kuvat ovat olleet tyttäreni ottamia. Niissä näytän eniten itseltäni, koska tunnen olevani kuvanottohetkellä se, joka hallitsee tilannetta, vaikka kamera onkin tyttärelläni.
Onnistuneisiin kuviin vaikuttaa varmasti myös rakastava katse, jolla kameran takana hääräävää 6-vuotiasta katselen. Juuri hyväksyvä katse on yksi voimauttavan valokuvan tärkeimmistä teemoista.
Minun ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka katsovat minua hyväksyvästi ja rakastavasti. Tästä lähtien olen päättänyt yrittää myös itse katsoa itseäni niin.
Kuvissa olen minä. Naisena, äitinä, puolisona, ystävänä, tyttärenä, siskona, opiskelijana, toimittajana. Onnellisissa, vaikeissa, merkittävissä, oudoissa elämäntilanteissa. On ihanaa, että minusta on kuvia kaikissa rooleissani, vaikka kuva itsessään ei olisikaan maailman onnistunein.
Voimauttavan valokuvan menetelmässä se, mitä päätetään katsoa, vahvistuu.
Otin itsestäni Instagramiin kuvan. Mieleeni meinasi vyöryä samat vanhat fraasit kuin aina ennenkin, mutta tällä kertaa päätinkin kirjoittaa kuvatekstiin: Tässä olen minä: ihana, kaunis, rakastettava ja arvokas tyyppi.
Se ei ollut helppoa, mutta olen päättänyt, että se on totta.