Suomessa on arviolta 60 000 näkövammaiseksi luokiteltavaa ihmistä. Heikentyneen näkökyvyn omaavia näköongelmaisia on arviolta hieman päälle 170 000. Luvut eivät ole missään nimessä pieniä, kun mietimme, että arkinen elämä on pääsääntöisesti suunniteltu näkevien toimesta näkeville.
Toiminnallisia haasteita riittää esteettömän kulun puutteesta niinkin yksinkertaiselta kuulostavaan asiaan kuin junan käymälän hipaisukytkimen löytämiseen.
Juuri tämän itselleni mahdottoman haastavalta tuntuvan maailman vuoksi kolmen näkövammaisen seikkailuretkeen tutustuminen köysilaskeutumisen aikana oli arvokas kokemus itselleni siitä, miten haasteita voitetaan käytännössä.
Kyllä, seikkailuretkeen.
Viikon luontoretken aikana kolmen sokean ja heidän avustajiensa ryhmä teki köysilaskeutumisen lisäksi lukuisan määrän eri retkeilyaktiviteetteja. He muun muassa ratsastivat issikoilla ja vaelsivat Pienen Karhunkierroksen.
Näkevälle tämä kuulostaa normaalilta. Sokealle tällaisten haaveiden toteutuminen kaatuu monesti suunnitteluvaiheessa.
Sokean haaste seikkailuretkeä miettiessä on usein henkinen – kuulostaako unelmani liian mahdottomalta, viitsiikö sitä edes ehdottaa. Tämä kävi ilmi retken ideoijalta, sokealta Heidi Koivuselta.
– Olin aina halunnut laskemaan koskea, mutta en edes uskaltanut ehdottaa sitä. Se tuntui niin mahdottomalta ajatukselta.
Näkövammaisten liitosta vahvistetaan tämä näkemys. Näkövammaisissa on paljon retkeilystä kiinnostuneita, mutta haasteet torppaavat usein haaveet jo ideointivaiheessa,.
– Moni miettii, voiko lähteä ollenkaan. Näkövammainen tarvitsee usein näkevän seuraa. Vieraisiin paikkoihin sokeana lähteminen ei onnistu, järjestöjohtaja Sari Kokko kertoo.
Lisäksi näkövammaisille retkiä räätälöiviä yrityksiä ei ole ennen juuri ollut Suomessa tai maailmalla.
Sokeiden Koillismaan pilottimainen viikko kaatoikin sitten esteettömän retkeilyn haasteita urakalla.
Retken järjestäjälle, Adventure Apesin Heidi Savolaiselle, retki oli ensimmäinen laatuaan. Kun vastaavaa ei ollut missään tarjolla, kaikki piti suunnitella itse alusta lähtien. Ohjelmanumeroista tehtiin hauskoja ja ennen kaikkea turvallisia.
– Mitään ei ollut pakko jättää pois, Savolainen kertoo.
Asiakkailla, järjestäjällä ja yhteistyökumppaneilla oli tahtoa puskea haasteiden läpi. Esteetön retkeily kulki askeleen eteenpäin aina jokaisen aktiviteetin onnistuessa.
Kirsikkana kakun päällä Heidi Koivunen pääsi laskemaan koskea. Se otettiin melontaretken tilalle huonon sään yllättäessä.
Nostan hattuani kaikille retkeen osallistuneille. He osoittivat, että sokea retkeilee siinä missä näkeväkin.
Vamma ei ole rajoite, se on vain hidaste, kuten Heidi Savolainen minulle totesi.