Kolumni

Toimittajalta: Munkit päihittävät tippaleivät mennen tullen

-
Kuva: Mikko Halvari

On taas värikkäiden ilmapallojen, serpentiinien, siman, munkkien, nakkien ja perunasalaatin aika. Ylioppilaslakit kaivetaan varastosta ja mennään kuuntelemaan vappupuheita.

Vappu on kevään juhla ja koko perheen karnevaali. Vappu juhlistaa kevään saapumista ja toivottaa astetta aurinkoisemmat päivät tervetulleiksi.

Näin ainakin periaatteessa. Koillismaalla kun vappusää tuntuu pääsääntöisesti olevan kylmän puoleinen eikä vappupäivän räntä- ja lumisateetkaan ole harvinaisuus.

Vappuna juhlivat varsinkin opiskelijat ja työläiset. Vappu on 1800-luvulta lähtien ollut erityisesti työläisten juhla. Monille se tarkoittaa myös tervetullutta vapaapäivää, vappu kun on ollut Suomessa vapaapäivä useille aina vuodesta 1944 lähtien.

Juhlalla on pitkät juuret historiassa. Suomen kielen sana vappu on peräisin sanasta Walborga, Valpuri. Vappua on vietetty jo keskiajalla 700-luvulla Saksassa eläneen, pyhimykseksi julistetun nunna Walborgan muistopäivänä.

Vappuaattona patsaat saavat opiskelijapaikkakunnilla lakin päähänsä. Koillismaalla ei haalarikansaa ole, mutta mikä estäisi patsaan lakitusperinteen tuomista tännekin. Patsaita täälläkin riittää ja esimerkiksi toisen asteen opiskelijat voisivat ottaa perinteen omakseen.

Maatalousyhteiskunnassa vapulla on pitkät perinteet ja vappu on kuulunut maatalouden vanhoihin merkkipäiviin.

Joissakin paikoissa karja laskettiin valpurina laitumelle ja Pohjanmaalla lapset juoksentelivat lehmänkellot kaulassa, eli kellottelivat karjaonnen varmistamiseksi.

Rannikkoseudulla puolestaan on poltettu juhlatulia, helavalkeita. Tulien äärellä pidettiin hauskaa, juotiin olutta tai simaa ja tanssittiin. Pahojen voimien pois ajamiseksi tai hyvien voimien kutsumiseksi soitettiin kelloja ja toitotettiin torvia. Savu ja metelöinti suojeli myös laitumelle päästettyä karjaa petoeläimiltä.

Vappukokot ovat väistyneet muun juhlinnan tieltä. Nykyään vapun tunnusmerkkeihin kuuluvat ilmapallot, serpentiinit ja ainakin lapsilla karnevaalimainen pukeutuminen.

Ja ne herkut! Jos pitää valita munkkien ja tippaleipien välillä, on valinta helppo. Pehmeät, vastapaistetut munkit vievät voiton kovista, kuivista ja murenevista tippaleivistä.

Toki ystävänsä tippaleivilläkin on ja leivonnaisen historia ulottuu kuulemma aina keskiajalle saakka. Tippaleivät säilyivät hienoina juhlaleivonnaisina 1700-luvun loppuun saakka. Jopa hautajaisissa niillä oli erityinen asema.

Nykyisin tippaleipä jää munkin varjoon, mitä kuluttajien ostotottumuksia seuraa. Leipomot ovatkin kehitelleet uuden suklaalla ja nonparelleilla kuorrutetun tippaleivän, jolla kalastellaan erityisesti lasten ja nuorten suosiota.

Tulevaisuus näyttää, onko näillä modernisoiduilla perinneherkuilla suurempaa kysyntää ja rynniikö se suosiossa munkkien rinnalle.