Kirjoittaessani tähän lehteen jutun karjatalouden merkityksestä Koillismaalle (”Elintärkeä toimiala” KS 3.10.2019), havahduin, kuinka raju muutos tällä toimialalla on ollut viime vuosikymmeninä. Pitemmällä aikajaksolla tarkasteltuna, esimerkiksi Posiolla oli vielä vuonna 1965 yhteensä peräti 691 maidontuottajatilaa, viime vuoden lopussa enää 30 maitotilaa.
Tilojen vähentyminen Posiolla ja kaikissa muissakin maatalousvaltaisissa kunnissa on samalla tarkoittanut asukasmäärän vähentymistä samassa tahdissa. Esimerkiksi Posiolla asui vielä 1960-luvun lopulla 7000 ihmistä, tällä hetkellä pitäjässä on noin 3200 asukasta.
Voin ymmärtää, ettei kunnan asioista päättävillä poliitikoilla ole helppoa pysyä mukana muutoksessa, joka näyttää koko ajan yhä jatkuvan.
Maitotilojen määrällä mitattuna Posio voi silti edelleenkin olla ylpeä merkittävästä tilojen määrästä, edellä on vain Tornio, jossa puolestaan on 38 maitotilaa.
Vaikka kehityskulku onkin vienyt maaseutukuntia alaspäin, muutokseen on osin pystytty vastaamaan luomalla uutta toimintaa. Tästä esimerkkeinä peruselinkeinojen kehittämisessä on pienjalostustoiminnan ja lähiruuan tarjonnan lisääntyminen. Kuusamon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mika Määttä (kesk.) sanoi tämän kolumnin alussa viittaamassani jutussa hyvin: ”Toimialalla on alkutuotantotilojen lisäksi paljon jalostusta. Kuusamossa on meijeri, juuston tuotantoa, jogurttien ja juustojen tuotantoa sekä kalanjalostusta. Koillismaalla pitää entistä enemmän satsata suoramyyntiin, jolloin tuotteesta on mahdollisuus saada parempi hinta. Tässä onkin Koillismaalla yhteistyön paikka. Pientuotantoa voisi olla nykyistä enemmän, ja tällöin jäisi monta porrasta välistä pois.”
Muutoksessa on myös mahdollisuus. Mahdollisuus voi hyvinkin olla entistä enemmän lähiruuan tuottamisessa, siis Koillismaalla tuotetut elintarvikkeet pitäisi pystyä myymään suoraan kuluttajille ja alueen matkailukohteisiin, etunenässä Rukalla toimiville ravintoloille.
Yhdyn kyllä tuohon Mika Määtän toteamukseen, että Koillismaalla tässä lähiruuan tuottamisessa ja jalosteiden markkinoinnissa ja hankkimisessa on yhteistyön paikka. Kuvittelisin, että yhteistyö hyödyttäisi kaikkia osapuolia, niin maidontuottajia, meijeriä, pientuotantoa suunnittelevia (toisi uusia työpaikkoja) yrittäjiä, kuin alueen matkailuyrityksiäkin. Matkailuyrityksille voisi olla etu, että heillä olisi tarjota turisteille puhdasta lähiruokaa, makuelämyksiä.
Väitän, että maatalouden painoarvo tulee kasvamaan tulevaisuudessa kun ihmiset joka tapauksessa tarvitsevat ruokaa ja monilla toimialoilla työpaikat vähenevät. Myös mahdollinen ilmastonmuutos syö vuosi vuodelta kasvutilaa eteläisellä pallonpuoliskolla ruoantuotannossa. Pohjois-Suomen, Lapin ja Koillismaan pellot ja metsät tulevat olemaan entistä tärkeämpiä pitää tuotannossa. Koillismaalla näihin kohdistuu mahdollisuus, joka tulisi kyetä hyödyntämään.