Onnittelin itseäni viime keskiviikkona. Sain nimittäin sähköpostia maistraatilta ja Postilta: osoitteenmuutokseni on onnistunut. Minusta oli tullut muutamalla klikkauksella koillismaalainen, tarkemmin sanottuna kuusamolainen.
Hups, mitenkäs tässä nyt näin kävi? Päätin ottaa selvää, sillä ei tässä ihan itsekään ole pysynyt kärryillä viime kuukausien myllerryksessä.
Elämäni koki suuria muutoksia tämän kesän aikana. Asuinpaikkani vaihtui hetkellisesti Tampereelta Turkuun, sieltä Kuusamoon ja taas hetkellisesti Turkuun.
Suuret suunnitelmat muuttuivat myös ihmissuhteissa yksilöiden jatkaessa omia, erilaisia polkujaan.
Ihminen menee vähemmästäkin pyörityksestä hämilleen. Onneksi yksi lanka on pysynyt melko katkeamattomana, nimittäin työ.
Muutin Kuusamoon kesäkuun alussa juuri töiden takia aloittaessani Koillissanomissa määräaikaisena toimittajana.
Sain kesän aikana aimo annoksen koillismaalaista kattausta kunnallispolitiikasta lohenuisteluuun unohtamatta sitä miltei jokaisesta lounaspöydästä löytyvää tuoretta ohrarieskaa.
Työn ansiosta tulin myös takaisin, sillä kaksi viikkoa sitten, juuri ennen lähtöäni etelään, löin kättä päälle ottaakseni loppuvuoden kerrontavastuun Taivalkosken alueen ihmisistä, elämästä ja tapahtumista.
Tämä on minulle hieno mahdollisuus päästä kertomaan ja tutustumaan tuhansien tarinoiden pitäjän ihmisten tarinoihin kaikkine iloineen ja suruineen.
Tässä vaiheessa on mielestäni reilua kertoa teille, taivalkoskelaiset, että en ole vielä ehtinyt tutustua sen erään tunnetun kotimaisen kirjailijan tuotantoon. Otan nöyränä vastaan hyvät lukuvinkit.
Koillismaalaistuttuani onkin sopiva hetki kertoa itsestäni hieman lisää, aloittaen tietenkin sukujuuristani. Ne lähtevät Jyväskylä-Pori-Turku -akselilta. Verisukulaisia minulta ei tietääkseni Koillismaalta löydy. Ehkä se on minun onneni.
Murteeni on lähellä Tampereen vastaavaa, sillä kasvoin Hämeenkyrön kumpuilevien harjujen välisessä perinnemaisemassa.
Sillanpään synnyinkunnassa sain kasvatuksen hämäläiseen mielenmaisemaan. Olenkin todella nopea tekemään hitaita päätöksiä ja suhtaudun hieman varauksella liian hyviin tarjouksiin. Osaan myös tinkiä, tai ainakin yrittää sitä.
Vapaalla minut saattaa nähdä niin kirjastojen scifiosastoilla kuin harjoittamassa hipsterimäisiä erätaitoja jonkun lammen rannalla. Saatanpa ehkä jossain vaiheessa ostaa täräyttää perinnejousen ja harjoitella taas maaliammuntaa.
Tulistelupaikkojen lisäksi minut löytää usein virtuaalisilta taistelukentiltä, sillä olen harrastanut videopelaamista siitä lähtien, kun osasin näpyttää isäni IBM 286 -tietokoneen näppäimistöä.
Aion viettää uutta koillismaalaista elämääni täysin siemauksin, vaikka tällä hetkellä osaan suunnitella sitä vain vuoden loppuun.
Syksy ja tuleva talvi tulevat varmasti antamaan paljon niin työssä kuin vapaallakin. Ainakin kylmää on luvassa, se on varma juttu.
Törmätään ja turistaan, se on moro!