Koillissanomien 70-vuotisjuhla-näyttely piti avata tiistaina 1. joulukuuta. Valitettavasti koronatilanne kuitenkin sulki Kuusamotalon 18. joulukuuta saakka. Toivotaan, että sen jälkeen ovet taas avautuvat ja kansa pääsee tutustumaan näyttelyyn.
Neliosaiseen näyttelyyn kuuluu myös Koillissanomien toimittajien valinnat heidän mieleen jääneimmästä jutustaan uran varrelta.
Itse laitoin tuohon näyttelyyn juttuni tasavallan presidentti Tarja Halosen ja tohtori Pentti Arajärven vierailusta Posiolle elokuussa 2005.
Pieniin maaseutukuntiin presidentin vierailut ovat harvinaisia. Toimittajan ammatissa toimimiseen pienessä maaseutukunnassa voi olla, että toimittajan urallaan kerran elämässään pääsee tekemään lehtijutun presidentin vierailusta.
Erityisen arvokasta oli myös päästä todistamaan Halosen vierailu Posiolle, sillä koskaan aiemmin virallista presidenttitason vierailua ei Posiolle oltu tehty.
Tasavallan presidentin Urho Kekkosen tiedetään käyneen hiihtomatkalla Posiolla. Nimittäin presidentti Urho Kekkonen seurueineen hiihti matkallaan Ranualta Lohen talosta Pudasjärven Sarajärven ja Kouvan kautta Posion Löytövaaraan, Sirniöön ja edelleen Kuusamoon pitkäperjantaina 4. huhtikuuta 1958. Kekkosen käynti tuolloin oli epävirallinen vierailu hiihtomatkan yhteydessä.
Halosen vierailun lisäksi toki monia muitakin juttuja on jäänyt mieleeni. Toimittajan ammatissa kun pääsee myös paikkoihin, joihin ei normaalisti siviili-ihmisellä ole asiaa.
Pääsin aikoinaan myös todistamaan aikakautensa kuuluisimpiin oopperalaulajiin kuuluvan, italialaisen Luciano Pavarotin saapumista Suomeen. Kymmenien toimittajien joukossa Helsinki-Vantaan lentokentän VIP-tiloissa saatoin todeta, että maailmankuulu laulaja on vaatimaton, nöyrä ja ystävällinen. Lehdistötilaisuus päättyi, sain Pavarotilta levyn hänen nimikirjoituksellaan.
Sykähdyttävää oli astella jutun tekoon myös presidentti Urho Kekkosen museoon, Tamminiemeen, ja päästä näkemään Kekkosen makuuhuone, hänen sänkynsä, sänky, jossa presidentti Kekkonen veti viimeiset henkäyksensä ja kuoli.
Ehkäpä kaikkein hauskimman juttumatkan tein aikoinaan Ranualle. Tarkoitukseni oli tehdä juttu edellisen vuoden meijerijuhlassa palkitusta maatilasta ja siellä olevista valiolehmistä. Tammikuussa sitten menin jutun tekoon kyseiselle tilalle.
Haastattelun loppuvaiheessa kysyin, että lähdettäisiinkö navettaan kuvaamaan palkintokarjaa. Tähän tilan isäntä, että mitä karjaa, eihän meillä enää ole karjaa. Tein saman kysymyksen uudelleen, johon isäntä tokaisi, että etkö usko, että navetta on tyhjä. Me laitettiin lehmät autoon viime vuoden viimeinen päivä. Olemme vaimoni kanssa nyt eläkkeellä.
Jäikö teille mitään kotieläimiä, kysyin. Onhan meillä pari hevosta tallissa, isäntä totesi.
Jaha..., no, voitaisiinko tehdä juttu, että oletkin nyt hevostenhoitaja, kysyin. Sopiihan se, lähdetään tallille heti ottamaan parit valokuvat, isäntä hihkaisi.