Kun pitkän työ- tai opiskelupäivän jälkeen saavut kotiin, rojahdat sohvalle. Otat ehkä älypuhelimesi tai tietokoneesi esiin ja katsot jakson tai pari jotain hyvää sarjaa. Hieman alkaa väsyttää.
Tämän jälkeen siihen sohvalle helposti myös jäät. Näin käy toisinaan allekirjoittaneellekin.
Jos väsymyksestä huolimatta itsensä jaksaisi nostaa sohvalta ja lähtisi ulos, ei se nukkumaan mennessä harmittaisi hiventäkään.
Meistä aivan jokaisen olisi hyvä ulkoilla aivan jokainen päivä. Ulkoilu on erityisen tarpeellista, koska suuri osa opiskelijoista ja työllistyneistä viettää valtaosan hereilläoloajastaan neljän seinän sisällä pelkästään velvollisuuksiensa vuoksi.
Ulkona olemisen ei edes tarvitse olla millään tapaa raskasta liikuntaa. Se voi olla myös metsäpoluilla käveleskelyä tai rikkaruohojen kitkemistä. Kunhan vain muistaisi käyttää nenäänsä ulkoilmassa.
Ulkona liikkumisen terveyshyötyjä on tutkittu moneen otteeseen: kehon D-vitamiinivarannot kasvavat, mieliala kohoaa ja ihminen saa väkisinkin enemmän liikuntaa ulkona.
Vaikka lähes kaikille meistä nämä tutkimustulokset ovat tuttuja, ei arki-iltaisin ovesta ulos paahtaminen silti innostaisi. Minä en laita tätä laiskuuden piikkiin, vaan syytän ilmiöstä ensisijaisesti mitäpä muutakaan kuin älylaitteita.
Ruudun tuijottaminen ei jää ainoastaan työpaikalle tai kouluun, vaan toinen toistaan kiinnostavampien älylaitteiden myötä ruudun ääressä menee lukemattomia hetkiä juuri siinä kotisohvallakin. Ruutua tuijotetaan kotona vain eri tarkoitukseen kuin töissä tai koulussa.
Ikkunaruudun takaa voisi kuitenkin löytyä ihka oikea auringonvalo, raitista ilmaa ja luonnon ääniä. Auringonvalo häikäisee kuitenkin älypuhelimen näyttöä sen verran ikävästi, että ulos lähteminen jää pois suunnitelmista.
Ulkoilemattomuus tuntuu melkeinpä rikokselta, etenkin Koillismaalla. Monilla lenkkipolku lähtee takaovelta, ilmassa ei leiju määrättömän paljon kaupungin saasteita ja puhdasta luontoa on tutkittavana niin paljon kuin sielu sietää.
Toki luonnossa liikkumisestakin menee maku, jos sitä yrittää tehdä pakolla. Kun ulkoilun saa ujutettua erottamattomaksi osaksi omaa rutiiniaan, ilman päivittäistä raitisilma-annostusta on hankala kuvitella menevänsä nukkumaan. Niin ei käykään kuin poikkeustapauksissa. Tällaista tilannetta minä kutsun positiiviseksi ja tarpeelliseksi riippuvuudeksi.
Mutta entä jos alkaa sataa juuri, kun on lähdössä raittiiseen ilmaan? Näihin säihin kun ei voi kuitenkaan luottaa.
Sadekaan ei ole mikään este ulkoilulle, sillä lenkki kaatosateessa vain piristää. Emmehän ole sokerista tehtyjä.
Jos kastumista kuitenkin pelkää, voi ottaa viltin mukaan ja mennä ihailemaan myrskyä terassilta. Sekin on tyhjää parempi.
Jos kaikesta huolimatta sateeseen uskaltautuu, ja seikkailun jälkeen palelee, ei ole juuri mitään parempaa kuin kovat löylyt puusaunassa!