Sanovat, että oppia ikä kaikki. Tämän sain tässä taannoin kokea karvaasti ja stressitasoja nostellen. Olen kuvitellut olevani ihan hyvä tavaroiden pakkaaja matkalle lähtiessä. No, ehkä tavaroita tahtoo lähteä liikaa matkaan, mutta noin niin kuin keskimääräisesti olen ollut lopputulokseen tyytyväinen.
Kun taannoin eteeni tuli sitten rinkan pakkaaminen yhden yön vaellusretkeä varten elämäni ensimmäistä kertaa, eksyi sormi suuhun. Miten ihmeessä kaikki maastossa ja taivasalla yöpymiseen tarvittavat varusteet, vaatteet ja ruoka voivat mahtua yhteen selkään menevään kantamukseen? Nolona tunnustan, että kyseessä ei edes ollut mikään pienimmästä päästä oleva kantorinkka, vaan monen päivän vaellukselle tarkoitettu 60 litran rinkka. Kertovat, että monet pärjäävät vastaavalla reissulla puoltakin pienemmillä kantamuksilla.
Teltat, teltan sadesuojat, makuupussit, makuualustat, retkityynyt, vaihto- ja sadevaatteet, pyyhkeet, puukot, tulitikut, ruokatarvikkeet, juomat ja ruokailuvälineet, ensiaputarvikkeet, hyttysmyrkyt ja niin edelleen – toivoton tehtävä, jos minulta kysytään.
Ystävältäni internetiltä tiedustelin vinkkejä pakkaamiseen ja opettelin, mitä tavaroita kannattaisi mihinkin kohtaan rinkkaa asetella. Pohjalle makuupussi ja tavarat, joita tarvitsee vain yöllä, poikkeuksena taskulamppu. Raskaimmat tavarat keskelle, lähelle selkää ja päälle kevyemmät tavarat, joita tarvitsee päivän aikana. Pienempiin taskuihin pikkutavaraa ja välipalaa ja ulkoremmeihin vaikkapa makuualusta.
Ohjeet saivat kaiken kuulostamaan lasten leikiltä, mutta todellisuus oli kaukana tanssista. Koko ilta siihen meni, kasaamista ja purkamista tunti toisensa jälkeen. Pakkaaminen jatkui painajaisissa vielä läpi levottoman yön ja unissani karkuun päässeet makuupussit haahuilivat haamujen lailla pihamaalla sateessa.
Hermot kireällä katselin lopulta lopputulosta, eikä itkukaan ollut kaukana. Muhkurainen rinkka ääriään myöten täynnä ja joka ikinen ulkoremmikin valjastettu kantamaan tavaraa, joka ei rinkan sisään muka mahtunut. Oikeasta painopisteestä ei oltu kuultukaan ja varakenkien kohdalla piti jo luovuttaa ja päättää, että yksillä pärjätään. No retkelle kuitenkin päästiin ja se on oma tarinansa.
Orastava vaellusinnostus meinasi lopahtaa tähän ensimmäiseen rinkan pakkaamiseen. Antaa olla viimeinen kerta, manasin. Sitten kaverini facebook kertoi tulevasta Nuku yö ulkona -tapahtumasta.
Suomen Latu haastaa lauantaina 8. syyskuuta suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona ja myös Rukan Latu järjestää siihen liittyvän tapahtuman Pienen Petäjälammen majalla ja laavulla. Kiinnostuneena höristelen korviani.
Majoitteena voi olla teltta, laavu tai vaikka kuusen alus. Tärkeintä on nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi viettää kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka takapihalla.
Huomaan miettiväni, että olisikohan rinkan pakkaaminen toisella kerralla jo vähän helpompaa.