Eilen tuli kuluneeksi sata vuotta Taivalkosken suuren pojan kirjailija Kalle Päätalon syntymästä. Päätalo oli aikanaan kirjailija, joka vetosi kansan syviin riveihin eikä hän saanut etenkään uran alkuaikoina arvostusta muilta kirjailijoilta sen ajan eliitistä puhumattakaan.
Jos tämä mies olisi ollut varustettu heikommalla itsetunnolla, olisi kirjailijan ura loppunut lyhyeen, sillä pelkästään kustantajan tylyt tuomiot olisivat lannistaneet miehen uran ennen kuin se olisi ehtinyt edes alkaa. Hän on itse aikoinaan sanonut, että menestyäkseen ihmisellä täytyy olla edes yksi ihminen, joka uskoo ja kannustaa elämässä eteenpäin. Kallella sattui jo lapsuudessa olemaan lähipiirissä parikin tällaista kannustajaa, joiden turvin hän jaksoi kirjoittaa ja kirjoittaa…
Myöhemmällä iällä Kalle oman työnsä ohella ryhtyi haparoivin askelin kirjoittamaan ensimmäistä kirjaansa tilanteessa, kun perhe oli kasvamassa. Leipätyö vei päivät, illat ja yöt olivat kirjoittamista varten, lähellä oli vaimo, joka uskoi Kalleen. Hän pakkasi ensimmäisen kirjan käsikirjoituksen ja lähetti sen yhä uudelleen kustantajalle, kun edellinen oli teoksen käsikirjoituksen hylännyt. Puhumattakaan siitä kannustuksesta, mitä hän miehelleen noina vaikeina vuosina antoi.
Vaimon panos ei mennyt hukkaan, sillä vihdoin löytyi kustantaja, joka uskoi Päätaloon ja hänen kirjoihinsa. Tästä irtosi perheelle leveämpi leipä ja aivan uudenlainen elämä.
Maanantaina Päätalo-keskuksessa näytetyssä videossa Päätalo-päiviltä Kallen vaimo Leena kertoikin olevansa Suomen paras kirjanpakkaaja. Samaisessa haastattelussa hän niin ikään puheli hymyssä suin, että jotakin on miehestä myös hampaan koloon jäänyt, mutta ei niitä nyt enää kannata muistella. En ole ikään Päätalon pariskuntaa tavannut (valitettavasti), mutta maanantaina esitetyllä videoilla esiintyi viisas, huumorintajuinen ja leppoisa aviopari, josta loisti toistensa keskinäinen kunnioitus. Leena kertoi haastattelussa myös, että hän viihtyi Kallen lapsuuden kodissa kesäisin melkein enemmän kuin itse kirjailija.
Olen ennenkin kehunut Taivalkosken kulttuuriväkeä. Taas on kiitoksen aika. Koko tämän vuoden (ja toki jo ennen juhlavuotta) he ovat jaksaneet uurastaa Päätalon perinnetyön kimpussa ja tulosta on syntynyt. Toinen toistaan upeampia tilaisuuksia on yleisölle vuoden aikana tarjoiltu. Päätaloa ja hänen tuotantoaan on käsitelty niin monesta eri näkökulmasta, että tuntuu siltä, ettei yhtään kiveä ole jäänyt kääntämättä.
Kalle Päätalo on kirjailija, josta näyttää löytyvän yhä uudelleen jotain uutta tutkimuskohdetta löytyvän. Olkaamme koillismaalaiset kiitollisia tästä suuresta miehestä, joka syntyi Taivalkoskella eikä koskaan unohtanut seutukuntaa, jossa hän oli syntynyt ja lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt. Hänen elämäntarinansa opettaa myös, että joskus kannattaa uskoa kansan syviin riveihin ja unohtaa eliitin viesti - hekään eivät ole aina oikeassa.