Paavin sormuksen suutelumatkalta tavoitettu ulkoministeri Timo Soini lähettää koillismaalaisille terveiset. Venäjän hallinnon puheisiin tullut puunviennin kielto on terveisten mukaan Soinille tärkeä asia. Puutulleistakin oli ollut tiistain tapaamisessa Sergei Lavrovin kanssa puhetta. Tapaamispäivänä uutisoitiin venäläisessä mediassa, että tullien sijaan pantaisiin kuitenkin koko puunvienti poikki. Kiinalaisten siirtomaaherrojen hyötyminen Venäjän luonnonvaroista on siellä nyt huolena.
Puun viennin kielto kuitenkin koskisi myös Koillismaalla ja rajan takana Karjalassa. Suomalaisten kannalla asiassa on toki puolensa, sillä Venäjän vientikielto väistämättä nostaisi puun hintaa tällä puolella rajaa, sillä niin hurjia puun syöjiä ovat uudet sellukattilat tai paremminkin biokattilat.
Metsänomistajat hyötyisivät, mutta puun jalostamisesta leipänsä saavista moni saattaisi saada lopputilin. Kuusamolaisesta Kelomestarit Oy:stä kerrotaan, että suoria työllisyysvaikutuksia olisi välittömästi, jos kelon tuonti loppuisi, sillä Suomesta löytyvästä liimapuusta ei hirsimökin tekeminen kävisi käden käänteessä kelomökin salvontaan tottuneessa firmassa.
Kohu sai siis alkunsa samaan aikaan, kun Soini maisteli Lavrovin hilloja Moskovassa. Kremlin toisella nurkalla esitti julkisessa näytelmässä Venäjän ylähuoneen puhemies Valentina Matvijenko, Venäjän kolmas mies, pääministeri Dimitri Medvedeville, että pannaan puunvienti kokonaan poikki, kun kerran kiinalaiset ovat liisanneet ja korruptoineet tiensä Venäjän metsiin ja kaatavat puut työvoimallaan.
Keskustelu uutisoitiin, mutta siinäpä se jekku onkin. Päätöstä ei näy, mutta kovia puhutaan.
Tällaisen epävirallisen viestin etu on se, että puheiden suunnan muuttaminen on helppoa, mutta kansa saa kuitenkin kuvan, että radikaalejakin esityksiä ollaan viemässä eteenpäin, vaikka toteuttaminen saattaakin entiseen tapaan unohtua. Toki osa näistä pitää kasvojen säilyttämiseksi panna toimeen. Tuurissa lie, katkiaako puukauppa todella, vai ei.
Oikeastaan tässä haiskahtaa erikoinen peilien ja savujen hallintojärjestelmä. Tutkijat ovat havainneet sellaisen käytössä Putinin vallan varmistamiseksi. Tieteiskirjailijan ja harmaan eminenssin Vladislav Surkovin nimeen on liitetty jopa keskushallinnon toimesta luotuja oppositiopuolueita, konstit joilla monimutkaisten hallintokuvioiden todelliset tarkoitusperät on peitetty ja se, että info-operaatioiden tausta saattaa olla ajan ostamisessa ainaisesti tällaisen talousjärjestelmän tuomaan korruptioon pettymään kykenevältä Venäjän kansalta.
Juuri korruption vastaiset puheet ovat tarpeen Putinin Venäjälle. Samalla syödään kaksi kärpästä yhdellä haukulla, kun vielä tankataan mukaan nationalismin kiihottavaa polttovoimaa. Mitkä olisivatkaan parhaat korruption kitkennän kohteet, kuin kiinalaiset – tai vaikkapa tsuhnat? Viivan alle jää epätietoisuus, mutta ehkä se on koko tarkoitus.