Kirjoitin viimeksi tällä samalla palstalla otsikolla: Eikö ole itsetuntoa säilyttää arvoja (KS 26.11.2019). Viittasin tekstissäni Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Kurvisen puolueensa puoluevaltuuston kokouksessa Kalajoella ilmoille täräyttämään lausahdukseen; onko Suomi tullut hulluksi? Kurvisen mukaan Suomeen on rantautunut amerikkalainen identiteettipolitiikka. Eli tiivistettynä siinä on ollut kysymys viime viikkojen keskusteluista julkisuudessa koulujen joulujuhlista, lihansyönnistä ja Mannerheimista. Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan Kouvolassa koulun joulujuhlan järjestäminen kirkossa on lainvastaista. Professori vaatii opiskelijoita poistamaan Mannerheimin kuvan seinältä.
Olkoon tämä kolumni jatkoa edelliselle kolumnilleni, ja nyt otsikolla: Perinteet murtuvat?
Edelleen toistan kysymykseni: Onko Suomi joidenkin ulkoisten pakotteiden seurauksena valumassa yhteiskunnaksi, jossa Suomelle ja suomalaisille tärkeät arvot yritetään jyrätä. Eivätkö siis koti, uskonto ja isänmaa olekaan enää kantavia voimia suomalaisessa kulttuurissa?
Nyt on joulu lähestymässä, mutta saadaanko kaikissa paikoissa laulaa perinteisiä joululauluja laidasta laitaan? Posion päiväkodilla ei ainakaan saada.
Koulumaailmassa on jo tapahtunut, ja tapahtuu edelleen, mitä tulee perinteiseen uskonnon opetukseen. Nimittäin sosiaalidemokraattien kansanedustaja, eduskunnan sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Eeva-Johanna Eloranta ehdottaa kaikille oppilaille yhteistä uskonto- ja katsomustiedon opetusta peruskoulussa ja lukiossa. Eloranta on tehnyt aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.
Elorannan mukaan uudessa uskonto- ja katsomustiedon oppiaineessa käsiteltäisiin laajasti eri uskontoja, maailmankatsomuksia ja arvokasvatusta.
En missään tapauksessa vastusta monikulttuurillisuutta, ja aidosti tervettä ja kestävästi kotouttamispolulle rakentuvaa maahanmuuttopolitiikkaa.
Mutta sitä vastustan, jos suomalaisten täytyy monikulttuurillisuuden vuoksi luopua perinteistä, vaikkapa siis kaikkien joululaulujen laulamisesta missä tahansa ja milloin tahansa.
Mitä tullaankaan vielä näkemään, nimittäin vasemmistoliittoa edustava, puolueensa puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson ajaa suurta muutosta uskonnonopetukseen. Jää nähtäväksi, mitä se lopulta on?
Vanha sanonta: maassa maan tavalla, ei mahda päteä enää, eikä ole tainnut päteä enää pitkään aikaan Suomessa, joka on kovaa vauhtia muuttunut monikulttuuriseksi maaksi.
Hyvä kysymys on, jos suomalaisten perinteet murretaan, joillakin muilla asioilla ne täyttyvät. Voi hyvinkin olla, että laajasti evankelis-luterilainen Suomi on jatkossa enää vähemmän sitä?