Mäkihypyn suurena ystävänä maailmaani tuli kolahdus viime viikon alussa, kun lajilegenda Matti Nykänen lähti viimeiseen lentoonsa. Matin suuruusvuodet mäkihyppääjänä ajoittuvat 1980-luvulle, jolloin itse elin varhaista lapsuuttani. Kovin tarkkaa muistikuvaa minulla ei ole esimerkiksi Calgaryn kultahypyistä, vaikka toki myöhemmin olen ne nähnyt useampaan otteeseen.
Matin esimerkin innoittamana kai serkkupojalla naapurissa oli mäkisukset. En muista kokeilinko niitä koskaan. Samainen serkkupoika oli myös väkertänyt rinteeseen jonkin sortin puisen mäkitornin. Tuskin täytti FIS:n vaatimuksia kyseinen hökötys. Liekö tuo serkkupoikakaan koskaan sieltä tornista hypännyt. Tarkkaa muistikuvaa minulla ei asiasta ole. Tuota torniakaan ei enää ole.
Kerran – olisiko ollut talvella 1989 tai 1991 – hyppäsin kotipihassani jonkinlaiset sukset jalassa hyppyristä. Kaaduin ja oksensin. Muutama viikko myöhemmin kävin lääkärissä ja tohtorismies totesi, että saattoi olla lievä aivotärähdys. Se oli sitä aikaa, kun karamellipussissa oli kylkiäisenä mäkihyppääjien kuvilla varustettuja tarroja.
Matin mäkihyppyuran loppuvaiheista mieleeni muistuu Val di Fiemmen MM-kisat 1991. Olin tuolloin jostain syystä Pohjois-Karjalassa Kolilla. Hotellin aamiaisella sai hyviä sämpylöitä. Hotellihuoneen televisiossa oli jokin kummallinen asetus, ettei äänenvoimakkuutta saanut nostettua kovin suureksi. Harmitti, kun Matti hyppäsi Predazzon mäestä huonosti. Sekin harmitti, kun ei selostus kunnolla kuulunut televisiolähetyksestä. Muutama viikko tuon Kolin reissun jälkeen sain elämäni ensimmäiset silmälasit. Olin melkein kymmenen.
Nykäs-Matti teki jonkin sortin paluuta mäkihyppyyn 1990-luvun alkupuolella Rukalla. Pikkusiskoni keräili vihkoon mäkihyppääjiltä allekirjoituksia tai siis nimikirjoituksia. Taisi Mattikin nimensä rustata useampaan otteeseen kyseiseen vihkoon. Joku japanilainen – en nyt muista kuka – etsi vihkosta omat koukeronsa ja näytti, että on jo nimensä rustannut. Tuskin on enää kyseinen vihko tallessa.
Mattia hieman nuoremmat hyppääjät muistan kyllä hyvin. Toni Niemisen otteet Courchevelin olympiamäessä 1992 tallentuivat VHS-kaseteille. Mäkihyppyvideokasetit lojuivat pitkään kaapissa eikä niitä kovin usein tullut katseltua. Saattavat olla tallessa vielä tänäkin päivänä. Kunnollista videonauhuria ei vaan ole.
Tuon ajan eli 1990-luvun alun mäkihyppysankarit innostivat taas kyhäämään hyppyriä kotipihan läheisyyteen. Hyppäsin Länsi-Saksassa valmistetuilla hiihtosuksillani ja kuvittelin olevani A-P Nikkola Bergiselin mäessä.
Bergiselin mäki on siinä mielessä ajankohtainen, että ensi viikolla alkavat pohjoismaisten hiihtolajien maaillmanmestaruuskilpailut Itävallan Seefeldissä ja Bergiselinkin mäessä Innsbruckissa maailmanmestaruuksista hypätään. Kuten tehtiin myös vuonna 1985.