Tänä aamuna innokkaimmat sivakoijat ovat jo suunnanneet Rukalle, jossa tänään avataan ensilumen latu. Meikäläisellä sukset on vielä varastossa enkä välttämättä ihan heti ole niitä sieltä ylös nostamassa – vaikka suuri maastohiihdon ystävä olenkin. Niin kiirettä minulla ei kuitenkaan ladulle ole, ettenkö malttaisi vielä odottaa tovin. Ehdin kyllä aloittaa hiihtokauden sitten, kun maisema näyttää muutenkin talviselta. Toki lumi ehti jo käydä maassa, mutta eipä se sitten pitkään viihtynyt. Eiköhän tuo joka tapauksessa tässä lähiviikkoina talvi saavu tänne Koillismaan kamaralle.
Tässä alkuviikosta tuli tänne Kuusamoon oikein positiivisia uutisia pohjoismaisten hiihtolajien ystäville. Nimittäin Rukalla nähdään maailmancupin kisoja ainakin vuoteen 2022 saakka. Kansainvälinen Hiihtoliitto FIS vahvisti Zürichin syyskokouksessaan, että vuosina 2019-2022 Ruka Nordicissa kisataan maailmancupin pisteistä kolmena päivänä niin maastohiihdossa, mäkihypyssä kuin yhdistetyssäkin.
Maailmancupin kisojen järjestäminen vaatii tietysti isoja ponnisteluja. Rukan asema kisajärjestäjänä on vakiintunut – onhan Ruka Nordicia järjestetty marras-joulukuun vaihteessa yhtäjaksoisesti vuodesta 2002 alkaen. Tänä vuonna marraskuun loppupuolella maailman parhaat mäkihypyn, yhdistetyn ja maastohiihdon taitajat nähdään kisaamassa Rukalla jo 17. kertaa. Se on hieno saavutus koko Kuusamolle.
Tuollaisten isojen kisojen järjestelyissä tarvitaan iso joukko talkoolaisia. Ilman vapaaehtoisvoimia olisi hankala pyörittää noin isoa organisaatiota. Ruka Nordicissa hyörii vuosittain noin 650 talkoolaista. Iso voimavara löytyy opiskelijoista. Ruka Nordicin tiedotteessa alkuviikossa kerrottiin tämän vuoden talkoolaisissa olevan ennätysmäärä opiskelijoita eri oppilaitoksissa – noin 300. Se on hyvä määrä.
Rukalla siis nähdään maailman parhaita pohjoismaisten hiihtolajien urheilijoita vielä ainakin neljän vuoden päästä. Mitään syytä en näe sille, etteikö näin olisi myös siitä eteenpäin. Ruka on jo nyt harvoja paikkoja maailmassa, jossa tuon tason kilpailuja pystytään ylipäätään järjestämään marraskuun lopulla. Tuohon aikaan vuodesta Kuusamossa yleensä lunta riittää ja toivottavasti näin on myös vastaisuudessakin.
Tässä maailman ajassa ihminen kyllä tekee kaikkensa tuhotaakseen maapallolta mahdollisuudet inhimillisten asioiden, kuten mäkihypyn ja maastohiihdon, harjoittamiseen. Jos ilmastonmuutoksen eteneminen jatkuu entiseen malliin, niin pian maailmasta loppuvat hiihtäjät ja mäkihyppääjät. Käykö siinä sitten niin, että Rukalla tekoälyohjatut hiihtohirviörobotit kiertävät jotakin etäisesti hiihtolatua muistuttavaa muovista rataa ja hyppäävät suurmäestä kumpuun ohjelmistovirheen seurauksena? Sitä päivää en halua olla näkemässä.