Ajassa, jossa gurut kertovat viiden tunnin yöunien riittävän yli-inhimillisiin työsuorituksiin ja jaksamisen liittyvän pelkästään motivaatioon, palautumisesta ei mielestäni keskustella kunnolla. Koska olet viimeksi tuntenut olosi täysin voipuneeksi ja virkeäksi perinteisen arkityöviikon keskellä? Jos vastauksesi on 'satunnaisesti', et ole yksin. Tutkimusten mukaan puolet suomalaisista työikäisistä ei palaudu arjessa oikein eikä se ole mikään pieni juttu.
Työstä palautuminen tarkoittaa kehon ja aivojen irrottautumista ja elpymistä töistä, Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Jaana Laitinen kertoo. Ennusmerkkejä kuormittavuuden rajan ylittämisestä ovat esimerkiksi herkkujen tai alkoholin normaalista poikkeava käyttö, kohonneet veriarvot tai yksinkertaisesti se, että työpäivän jälkeen sohvalla loikoilu tuntuu sillä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta. Asiantuntijat kehottavat puuttumaan liialliseen työkuormaan ajoissa johdon tai työterveyden kanssa, sillä ei ole kenenkään etu, että työntekijä tekee työtänsä äärirajoilla luovuuden ja motivaation ollessa fyysisistäkin syistä kortilla. Seurauksena on pahimmillaan uupumista ja fyysisiä sairauksia.
Asiantuntijoiden yleinen ohjenuora on, että nukkuminen on palautumisen kannalta tärkeintä pääomaa yhdessä säännöllisen ruokailun ja liikunnan kanssa. Kehotuksista huolimatta moni meistä, itseni mukaan lukien, on kokenut univaikeuksia. Unta olisi hyvä vaalia ja sille pitäisi antaa aikaa ja arvoa.
Alkoholin kanssa saa olla tarkkana, sillä se katkaisee palautumisen kuin seinään pieninäkin määrinä. Muutaman lasillisen jälkeen olo on uninen, mutta palauttavan syvän unen määrä jää vähäiseksi ja aamulla olo on tokkurainen. Rentouttavaksi tarkoitettu iltasaunakin saattaa olla palautuksentappaja, jos ottaa tölkin-kaksi mieliolutta.
Olen pohtinut palautumistani niin työstä kuin yksityiselämän stressitilanteista viimeisten kuukausien aikana. Yksityiselämän puolelta vastaan tuli yllättävä kuormittaja: rutiinit veivät paljon siitä ajasta, jota olisin tarvinnut vain ollakseni. Niin sanottu arjen rytmitys nousi isoksi asiaksi, vaikka kuvittelin eläväni rentoa elämää. Puppua kanssa – kaupparutiinit ja harrastukset tuntuivat lohkaisevan palautumisaikaa siksi, että olin lokeroitunut suorittamaan niitä tiettyinä aikoina. Ratkaisuna aloin heittämään päänsisäisen kalenterini sivuja roskiin yksi kerrallaan. Pieni asennemuutos auttoi rauhoittumaan ja unen laatukin on alkanut parantumaan, kun en ota arkeansa niin jääräpäisen tosissaan.
On hyvä muistuttaa itseään siitä, että työ ei ole koko elämä eikä arkirutiinien tarkoitus ole määrittää käskymuotoisesti millaisessa lukujärjestyksessä päivänsä viettää. Turhista rutiineista luopumalla saa nipistettyä aikaa itselleen.
Kun palautuminen on oikeassa suhteessa kuormaan, jaksaa työn lisäksi nauttia vapaa-ajastaan. Annetaan itsellemme armoa ja pyritään ottamaan rennosti silloin kun sille on tarvetta.