Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Sirkat ja toukat ääntä kohti – Voi­si­vat­ko hyön­tei­set korvata vä­hem­män eko­lo­gi­sia pro­teii­nin­läh­tei­tä sinun ruo­ka­va­lios­sa­si?

-
Kuva: Mikko Halvari

Ravintolan listalta löytyy vaikka mitä houkuttelevan kuuloista, mutta yksi annos kiinnittää huomion. Vähän houkuttaisi maistaa, mutta kuitenkin tilaan jotain tutumpaa ja turvallisempaa. Jälkeenpäin harmittaa, sillä olisihan kuhnureilla eli koirasmehiläisten toukilla höystetty annos voinut olla vaikka kuinka hyvää.

Sirkkaleipää lukuun ottamatta en ole hyönteisiä syönyt. Kyseisissä leivissäkin sirkan määrä oli huomattavan pieni.

Yleensä en ole ruuan suhteen kovinkaan ennakkoluuloinen. Aivan ensimmäiseksi väittäisin, ettei minulla ole kauhean vahvoja ennakkoluuloja hyönteisruokaakaan kohtaan. Mutta kun vertaan, kuinka monesti olen hyönteisiä maistanut, ja kuinka monesti minulle olisi siihen ollut mahdollisuus, joudun myöntämään ennakkoluulojeni olemassaolon.

Monet arastelevat hyönteisten ällöttäväksi ajateltua makua tai rakennetta. Minä uskon, että hyönteisetkin varmasti maistuvat ainakin kunnolla maustettuina aivan hyviltä. Eniten minua mietityttävät mahdolliset allergiset reaktiot.

Huoleni allergisesta reaktiosta ei ole täysin epärationaalinen, sillä Eviran mukaan hyönteisten aiheuttamat allergiset reaktiot ovat mahdollisia ainakin henkilöillä, jotka ovat allergisia nilviäisille, äyriäisille tai pölypunkeille. Omasta allergiakokoelmastani löytyy näistä viimeiseksi mainittu.

Mutta eivät mahdolliset allergiat estä minua maistamasta muita uusia ruokia. Ehkäpä tämä allergisen reaktion arastelu on minulta vain tekosyy olla kokeilematta hyönteisistä tehtyä ruokaa kunnolla.

Hyönteisruuassa on kuitenkin puolia, jotka tekevät siitä kokeilemisen arvoista. Hyönteisiä pidetään suhteellisen ekologisena proteiininlähteenä, sillä niiden kasvattaminen on nopeaa ja vaatii esimerkiksi huomattavasti vähemmän vettä kuin vaikkapa lehmien kasvattaminen. Hyönteisruuan ekologisuus tosin riippuu muun muassa siitä, millaista ravintoa hyönteisille syötetään.

Hyönteisruokaa markkinoidaan paljon sellaisille yksilöille, jotka jo ennestään syövät melko ekologisesti. Jos hyönteisruoka ei korvaa ympäristöä enemmän kuormittavia vaihtoehtoja tai leviä laajemmin ihmisten ruokapöytiin, eivät ympäristövaikutuksetkaan ole kovin kummoisia.

Kun lihalle etsitään vaihtoehtoja, on selvää, että hyönteisistä voi tulla hitti. Tai tältä ainakin aluksi vaikutti.

Kun Suomessa hyönteisten kasvattaminen ja myyminen elintarvikkeena sallittiin vuonna 2017, ihmiset vaikuttivat hyvin kiinnostuneilta. Kiinnostus hyönteisruokaa kohtaan on kuitenkin hiipunut, ja sen myötä esimerkiksi S- ja K-ryhmien kaupoissa ainakin sirkkatuotteiden valikoima on pienentynyt.

Kaikesta huolimatta minä aion tämän kesän aikana pyrkiä pois omista ennakkoluuloistani ja kokeilla vähintään paria uutta kotimaisista hyönteisistä tehtyä elintarviketta. Josko niistä löytyisi ainakin osittainen korvaaja jollekin oman ruokavalioni epäekologiselle raaka-aineille.