Oppivelvollisuuteni päättyi tasan kuukausi sitten. Ylpeänä lähdin peruskoulun päättötodistus ja stipendi kädessä Kuusamotalolta kesälaitumelle. Kyyneleitä pidätellen halasin luokanvalvojaani, kuraattoria ja pienryhmäopettajaa sekä kiitin kuluneesta kolmesta vuodesta enkä turhaan.
Sisälläni vyöryi suuri pelko, vaikka olin helpottunut koulun päättymisestä. Viimeiseen lukukauteen mahtui paljon kyyneliä, pettymystä ja taistelua. Taistelua selviämisestä, kun kiusaamisesta tuli jo osa arkeani. Minä en enää jaksanut. Pelko sisälläni vyöryi siitä, että miten tulisin pärjäämään tästä eteenpäin.
Helmikuun alussa elämäni sai uuden käänteen, kun sain apua. Suunnitelmat peruskoulun jälkeisestä opiskelupaikasta muuttuivat. En lähtisikään opiskelemaan Ouluun mediapalvelujentuottajaksi vaan sen sijaan minulle ehdotettiin Valmaa. Ajatus tuntui ensin kielteiseltä. Halusin lähteä Ouluun isompaan kaupunkiin opiskelemaan ja pois tuppukylästä sekä tehdä unelmista totta.
Enkä tuolloin vielä edes tiennyt, mikä on Valma enkä koskaan kuullut siitä. Kunnes minulle kerrottiin, että Valma on ammattiin valmentava koulutus. Siellä etsitään opiskelijan omaa kiinnostusta, annetaan tietoa eri koulutusvaihtoehdoista ja jatko-opiskelumahdollisuuksista. Numeroiden nostaminen on myös mahdollista, jos jokin jäi kaivertamaan päättötodistuksessa. Tämän jälkeen ajatus ei tuntunut enää hassummalta ja tajusin ettei minulla ole mihinkään kiire.
Syksyllä siis pysähdyn hengittämään ja miettimään mitä minä haluan elämältäni. En millään olisi nyt valmis lähtemään uudelle paikkakunnalle opiskelemaan. On turvallisempaa olla perheen lähellä ja toipua rauhassa. Tulevan vuoden aikana haluan panostaa omaan hyvinvointiin ja löytää suunnan elämälleni sekä myös alan jota lähteä opiskelemaan. Matka siihen on todella pitkä, mutta uskon ja toivon, että pala kerrallaan kaikki järjestyy.
Ei ole häpeä olla epävarma ja sanoa ”En minä tiedä mitä haluan.” Jos välivuosi olisi mahdollinen, tarttuisin siihen, koska olen vielä nuori ja minulla on elämä edessä. Aikaa opiskella niin monta ammattia kuin haluan. Yhden vuoden jos hukkaa ei siinä mitään menetä. Nimenomaan siinä saa, uusia kokemuksia. Uskon, että kiitän itseäni viiden vuoden päästä. Onneksi Kuusamossa on mahdollisuus Valmaan. Siitä on varmasti hyötyä myös muille nuorille, jotka eivät tiedä mitä haluaa tehdä.
Lähtisin opiskelemaan ammattia jos vain pystyisin, mutta se ei ole nyt realistista. Ei olisi reilua itseäni ja tulevaa opiskelupaikkaa kohtaan, että lähden opiskelemaan ammattia, kun en ole vielä valmis. Jotta sen ammattipätevyyden saa, täytyy olla kunnossa, että on motivaatiota opiskella ja sitä kautta niitä hyviä tuloksiakin tulee. Nyt vain katse kohti syksyä hyvillä mielin!
Kirjoittaja on Koillissanomissa Tutustu työelämään ja tienaa -jaksolla.
Juttua on muokattu 9.7. klo 13.04