Helsingin Sanomat kirjoitti maanantaina, että Suomea vaivaa historiallinen vauvakato. Vuonna 2010 Suomessa syntyi noin 63 000 lasta. Viime vuonna syntyi enää vähän yli 49 000 lasta. Tänä vuonna syntyvyyden lasku on jatkunut. Vuoden 2015 jälkeen pudotus syntyvyydessä on ollut erityisen jyrkkää.
Samaisessa HS:n artikkelissa oltiin niin ikään huolissaan, kun kouluista ja päiväkodeista loppuvat tätä menoa asiakkaat. Se ei kuitenkaan liene suurin ongelma, sillä käsittääkseni päiväkodit ja koulut ovat lapsia varten eikä päinvastoin.
Suurempi ongelma on väestön harmaantuminen, joka johtaa ajan mittaan monenlaisiin ongelmiin. Jo nyt Suomessa yli 65-vuotiaita on lähes kuusinkertainen määrä verrattuna alle kolmivuotiaisiin pikkulapsiin.
Syitä syntyvyyden alhaisiin lukemiin on monia, joista kaikki eivät johdu harjoitetusta perhepolitiikasta. Meillä julkaistaan tälläkin hetkellä useita blogeja, joissa naiset/avioparit kertovat vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan. Syitä on monia. Sitten on toki suuri joukko sellaisia pariskuntia, jotka eivät voi saada lapsia ja se onkin sitten aivan eri luokan asia.
Pari vuotta sitten naureskeltiin demarien ajatukselle synnytystalkoista. Nyt naureskelu alkaa kuitenkin vaimentua, sillä huoli väestöpyramidista ymmärretään aidoksi.
Synnytystalkoista puhuneen nykyisen pääministeri Antti Rinteen hallitus ei ole sekään ehtinyt kunnostautua perhepolitiikan saralla. Hallitusohjelmassa pienimpien eläkkeiden korottamiseen käytetään 183 miljoonaa euroa samanaikaisesti, kun pienituloisten lapsiperheiden tukiin 40 miljoonaa euroa.
Vallitseva politiikka on tietysti aina niukkojen resurssien jakamista, jolloin eri ihmisryhmien tarpeet joutuvat väistämättä vastakkain. Poliitikkojen tehtävänä on aina suorittaa valintoja, ja aina ne ovat jonkun mielestä huonoja.
Lyhyellä tähtäimellä syntyvyyden lasku tuo yhteiskunnalle säästöjä muun muassa lapsilisien, vanhempainetuuksien ja peruskoulun kulujen laskiessa.
Säästö muuttuu kuitenkin kustannuksiksi muutaman kymmenen vuoden kuluttua, kun pienet ikäluokat alkavat siirtyä työmarkkinoille.
Lapsiystävällinen Suomi tarkoittaa myös sitä, että vanhemmat alkaisivat toivoa enemmän lapsia. Jotta näin tapahtuisi, lapsitalkoisiin tarvittaisiin kaikkien panostusta: perheiden, yhteiskunnan ja työnantajien. Yksi suuri ongelma naisten työnantajille on ollut kustannusten kasaantuminen pääasiassa heidän vastuulleen. Tämä on ollut etenkin naisvaltaisten alojen vitsaus, johon nyt on saatu hieman helpotusta, kun Kela maksaa heille 2 500 euron kertakorvauksen. Jotain kertoo sekin, että Suomen Yrittäjänaisten liiton mukaan isät käyttävät vain 9,5 prosenttia vanhempainrahasta ja 3 prosenttia kotihoidontuesta. Asennemuutosta ja käytännön tekoja siis tarvitaan, jotta myös uraa tekevät naiset haluavat perustaa perheen ja tehdä lapsia.