Olen elämäni aikana kokeillut erilaisia asioita, ihan vain mielenkiinnosta ja kokeellisesti saadakseni yhden hengen otoksella selville yleisempiä lainalaisuuksia.
Osallistuin esimerkiksi vuoden ajan jokaikiseen arvontaan, kilpailuun ja kyselyyn, jossa vain oli mahdollisuus voittaa jotakin. Tuloksena oli yksi suksipussi kopiokonefirman esittelytilaisuudesta ja hedelmäkori seurakunnan joulumyyjäisten arvonnassa.
Kehitin siitä sitten suuren suosion ja vertaishyväksynnän saaneen teoriani onnen jakautumisesta normaalikäyrän mukaisesti. Suurimmalla osalla on onnea hitusen, harvoilla enemmän ja toisaalta harvoilla on suurta epäonnea, mutta suurella osalla hieman. Arvaattekin mihin kategoriaan lukeudun.
Pidemmän jakson seurannassa minulla on aikuis- ja itseopiskelun vaikutus työuraan. No tuloksen olette jokainen voinut havaita. Ei ole paljon vaikutusta. Ehkä vain kokeneempi ja besservissemäisempi.
Yleisesti ottaen työnantajat jättävät huomattavan määrän työntekijöiden potentiaalia käyttämättä. Toisaalta ihmisen on hyvä suunnata toimeliaisuuttaan ja kunnianhimoaan myös työelämän ulkopuolisiin asioihin. Voin hyvin suositella. Oma elämänasenne avartuu uuden oppimisen myötä. Tämä projekti jatkuu vielä pitkään, toivottavasti jopa pitempään kuin työura.
Nyt olen kuunnellut jo jonkin aikaa väitteitä ja puheita ruokavalion merkityksestä hyvinvointiin.
Liha, niinsanottu punainen liha on paitsi syyllinen ihmisen alakuloon, huonoon oloon ja lihavuuteen, myös maailman ilmastonmuutokseen, lumisateisiin ja pakkasiin. Lihan poisjättäminen aiheuttaa valaistumiseen verrattavan tilan, jonka lisäksi on kevyempi olo, töitä jaksaa paremmin ja maailmakin siinä sivussa pelastuu.
Tässä siis selitys siksi miksi ruokailen usein nyt kasvisruokaa, tai kalaruokaa, tai paikallisesti kasvatettua liharuokaa. Teen hedelmäsalaaattia ja marjakiisseleitä. Kannan kaupasta salaattia ja vihanneksia (kannan niitä toisinaan vielä myös kotoa pois jäteastiaan huonontuneina). Vieroksun hieman juustoa, tai no en valkohomejuustoa, enkä sitä punareunaista, enkä paria muutakaan. Ehkä vielä ryhdyn jopa aktiivisesti liikkumaan, kukaties.
Kokemukset tähän saakka, eli noin kahden viikon jälkeen. Eipä juuri mitään. Mutta pudasjärveläistä taiteilija Kari Tykkyläistä eli Tykylevitsiä lainaten: ”Minä en anna periksi”. Saa nähdä kestääkö tämä ihmiskoe puoli vuotta vai vuoden. Annan loppuraporttia sitten, tai toivottavasti väliraporttia, koska se merkitsee jotakin muutosta tapahtuneen.
Yleisesti ottaen suhtaudun huvittuneisuuden sekaisella epäilyksellä kaikkiin yhden asian pelastaviin ratkaisuihin. Ei lihan syönnin lopettaminen ole ratkaisu ongelmiin, ei puiden halaaminen yksin tuo rauhaa ja levollisuutta. Laajemmin ottaen: suomalaisten perinteinen ruoka on ollut hyvin kasvis- ja viljapainotteinen ja jos entisvanhaan on sillä pärjätty, niin miksi ei nykyisinkin. Taivaanäärettömyyden tai tulenloimun katselu erämaassa taas rauhoittaa kun mieli on muutenkin seesteinen.
Onko hyvän elämän ja onnellisuuden resepti kohtuullisuus, mutta kuitenkin samaan aikaan suuriin unelmiin uskominen. Se selvinnee ajan myötä.