Meillä kaikilla on vähän liikaa kaikkea. Niin se vain on.
Tavaranpaljous on lähes jokaisen kodin riesa. Varastot ja kaapit pullistelevat ylimääräisestä rojusta. Tavaroiden funktio on kuitenkin lähinnä vain pölyttyä.
Kaapeissa pölyttyvä roina harvoin kuitenkaan estää meitä tekemästä jälleen uusia turhia ostopäätöksiä. Joitain ihmisiä ylimääräiset turhakkeet ahdistavat, mutta joskus on myös mukavaa kehuskella puolitutuille: "Hei, minullakin on tuollainen!". Väliäkö sillä onko tavara oikeasti käytössä vai ei.
Tämä kaikki on suuressa ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa. Muun muassa WWF:n mukaan ylikuluttaminen vaikuttaa luontoon monella tapaa. Luonnonvarojen ylikulutuksella on osansa vaikkapa eläinten määrän vähenemisessä.
Ylikulutukseen toki liittyy paljon muutakin kuin vain uusien tavaroiden hankkiminen.
Ylikulutusta nostetaan julkiseen keskusteluun ylikulutuspäivän kautta. Käsite tarkoittaa päivää, jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja.
Maailman ylikulutuspäivä on ollut viime vuosina elokuussa. Suomalaisten ylikulutuspäivä on nelisen kuukautta tätä aiemmin. Tänä vuonna se oli huhtikuun alussa.
Liika kuluttaminen on erityisen harmillista siksi, että suurinta osaa omistamistamme tavaroista emme edes tarvitse. Usein emme edes muista, mitä kaikkia laitteita kaapin perukoilla onkaan.
Suurimman osan tarvitsemistamme tavaroista voimme hankkia käytettynä. Facebookin kirppisryhmät ja muut netissä toimivat kirpputorisivustot ovat tehneet tavaroiden ostamisen käytettynä ennätyksellisen helpoksi. Melko usein kirpputorien kautta löytää juuri tarvitsemansa, kunhan vain muistaa olla kärsivällinen.
Kirpputorishoppailun lisäksi omien vanhojen ja tarpeettomien tavaroiden myyminen eteenpäin roskiin heittämisen sijaan voi osaltaan vastata ylikulutuksen ongelmaan.
Tärkein on kuitenkin kysymys: "Tarvitsenko tätä oikeasti?".
Luonnonvarojen ylikulutus ei silti ole vain yksilöiden huoli.
Suuria hankintoja tekevät ainakin valtiot, kunnat ja yritykset. Kaikissa näistä tulisi miettiä enemmän, mitkä raaka-aineista tai tavaroista voitaisiin hankkia käytettyinä.
Esimerkiksi Kuusamossa käyttöön tulevat kaupunkipyörät ovat kuusamolaisten vanhoja ja käytettyjä pyoriä. Kun kaupunkipyörät on kunnostettu vanhoista pyöristä, ei uusia luonnonvaroja ole tarvinnut käyttää niin paljon. Pyörien hankkiminen näin on vieläpä halvempaa.
Ehkäpä hamstraamme ylimääräistä rojua vain, koska se tekee meidät jollain tapaa onnellisiksi, ainakin hetkeksi. Materialismionnellisuus ei ole mikään uusi käsite.
Siitä huolimatta jokainen varmaankin tietää, etteivät tavarat tuo tyydytystä tai onnea pidemmäksi aikaa. Pidempiaikaisen onnen voi kuitenkin tuoda luonnon ja eläinlajiston säilyminen monimuotoisena, sillä se on aivan jokaisen etu.