Kolumni

Toimittajalta: Vapaaehtoistyössä parasta ovat toiset ihmiset

-
Kuva: Mikko Halvari

Vapaaehtoiset ovat yhdistystoiminnan elinehto. Ilman heitä ei yksikään yhdistys toimisi tai olisi elinvoimainen.

Vapaaehtoistoiminnassa kaikki osapuolet saavat hyvää, hyötyä ja hyvinvointia. Vapaaehtoistoiminnalle on kysyntää tai sen tarve paremminkin kasvaa myös tulevaisuudessa. Avuntarve lisääntyy väestön ikääntyessä ja vanhusväestön määrän kasvaessa.

Vapaaehtoistyön merkitys nostettiin esiin parhaillaan meneillään olevalla Vanhustenviikolla. Kuusamon vanhusneuvosto palkitsi Leena ja Keijo Mustosen vuoden vanhusmyönteisen tittelillä. Pariskunta on tehnyt pyyteetöntä vapaaehtoistyötä ikäihmisten parissa jo vuosikymmenten ajan ja he tapaavat vapaaehtoistyössään yli 200 vanhusta viikossa. Mustosten kaltaisia aktiiveja tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.

Vapaaehtoistyössä siihen sijoitettu euro kasvaa arvioiden mukaan kuusinkertaiseksi. Vapaaehtoistyöntekijän tekemä yksi työtunti on 12,40 euron arvoinen.

Pelkässä rahassakin mitattuna vapaaehtoisten työ on tärkeää.

Sen arvoa ei kuitenkaan voi mitata pelkästään numeroina. Mitä he tuovat ihmisinä ihmisille – niiden kohtaamisten arvo on korvaamaton.

Vapaaehtoistoiminnan tuloksellisuus ja merkitys syntyy vapaaehtoisten ja autettavien välisessä vuorovaikutuksessa.

Arviolta joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä. Vertaisryhmätoiminnan merkitys on nykyajan yhdistystoiminnassa todella tärkeä.

Myös vapaaehtoisten koulutus koetaan entistä merkittävämmäksi.

Odotukset ja toiveet vapaaehtoistoiminnalle ovat kasvaneet. Toiminnan tulee olla hyvin organisoitua ja johdettua ja vapaaehtoiset odottavat hyvää ja laadukasta koulutusta.

Järjestöjen on hyvä olla hereillä sen suhteen, että kun tarjotaan mahdollisuutta vapaaehtoistyöhön, pidetään huolta siitä, että tehtävät ovat sopivalla tavalla haastavia ja kehittäviä, ja että tehtävä sopii ihmiselle.

Vapaaehtoistyö on entistä vahvemmin täydentävänä lisänä julkisissa palveluissa.

Jatkuvaa keskustelua käydäänkin siitä, miten löytää tasapaino julkisten palvelujen, vapaaehtoistyön ja yritystoiminnan välillä. Niitä kaikkia tarvitaan rinnan.

Onnistunutta vapaaehtoistyötä ei voi kuitenkaan käyttää perusteena palveluista tinkimiseen. Vapaaehtoistoiminta ei saa eikä voikaan korvata ammattityötä, vaan on lisäarvo, arjen rikastuttaja.

Parasta vapaaehtoistyössä ovat toiset ihmiset. Välillä olen miettinyt, että arvaavatko päättäjät oikeasti, kuinka tärkeää yhdistysten ja vapaaehtoisten tekemä työ niissä on.

Ihmisten kohtaamisten ja rinnalla kulkemisen lisäksi työ on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävää. Ilman vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä moni asia jäisi hoitamatta.