Herätyskellon pirinä, ylös sängystä ja sälekaihtimet auki. Pihamaan kuusessa ja syreenipensaissa käy jo kova kuhina – aamuvirkut lintukaverit siellä ovat työn touhussa kupuaan täyttämässä.
Talven aamurutiinini ovat päivästä toiseen samanlaiset. Heti herättyä pitää ikkunasta tsekata talitirppojen ja muiden pikkukavereiden aamukuulumiset ruokintapaikalla. Keittiössä aamukahvia hörppiessä on pihapiirin tapahtumia hauska seurata.
Siipien suhinaa on saanut reippaasti lisää perustamalla lintujen ruokintapaikan. Ruokinta on paitsi hauska harrastus, myös lintujen kannalta tärkeää, jopa elintärkeää.
Suomen pesimälajeista huomattava osa katsoo paremmaksi muuttaa talveksi etelään, mutta loput sinnittelevät talven yli Pohjolan pakkasissa.
Ihmiset taas saavat ruokkimisesta talvista tarkkailtavaa. Lintujen ruokkiminen onkin Suomen suosituin luontoharrastus.
Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi. Kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia. Talvehtiminen pesimäseuduilla voi kuitenkin olla linnuille turvallisempaa kuin raskaalle ja vaaralliselle muuttomatkalle lähteminen.
Talviruokinnan vaikutukset näkyvät linnustossamme, kertoo Birdlife Suomi. Talitiainen, sinitiainen ja viherpeippo ovat runsastuneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana ilmeisesti paljolti talviruokinnan vuoksi.
Kova homma siinä on linnuilla pysyä voimissaan yli kylmän talven. Ei ole järin montaa valoista tuntia päivässä ja siinä ajassa pitäisi ehtiä tankata koko vuorokauden ravinto.
Lintujen ruokinta on varsinaista luontodokumenttia omalla pihalla, draamaakaan unohtamatta.
Ruokintapaikalla sattuu ja tapahtuu. Yleisin riskitilanne on paikalle pyrähtävä varpushaukka tai petohälytys yleensä, jolloin tienoo tyhjenee visertäjistä hetkessä.
Ruokinnan turvallisella sijoittamisella petolintujen hyökkäyksiä voidaan vähentää, mutta väistämättömästi ruokinnoilla tapahtuu saalistusta.
Lintujen toimintaa on hauska seurata, sillä jokaisella lajilla on omat käyttäytymispiirteensä. Saman lajin sisälläkin käyttäytymisessä on suuria eroja. Yksi on rohkea ja toinen arkajalka. Joku valtaa röyhkeästi koko laudan ja ajaa muut pois. Toiset taas mahtuvat laudalle kylki kyljessä.
Auringonkukan siemeniä, kauranjyviä, maapähkinöitä, talia ja rasvaa. Aloitettua talviruokintaa pitäisi jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti, kunnes keväällä maa on paljas ja sula.
Näillä korkeuksilla ruokinta on ajankohtaista vielä lähemmäs kuukauden ajan. Ihmetystä herättääkin, että monessa kaupassa lintujen ruokatarjonta on jo loppunut. Mistä nyt siis murkina pihan pikkukavereille? Vieno toive siis kauppiaille – pitäkää siemenet sun muut valikoimissanne kevääseen saakka.