Aktiivisen ulkoilukesän kruununa vietimme koko perheellä neljä päivää telttaillen Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Olimme ensimmäistä kertaa 3- ja 5-vuotiaidemme kanssa näin pitkään luonnon armoilla. Enkä olisi paremmin voinut viimeistä lomaviikkoani viettää!
Joku muukin saattaa suunnitella telttaretkeä lasten kanssa, joten listasin tähän asioita, joita minä opin reissussa.
Aivan ensimmäiseksi: Valitse helppokulkuinen reitti. Tätä en voi painottaa liikaa. Yhtenä aamuna päätimme oikaista 1,5 kilometriä vaaran lakea. Virhe! 1,5 kilometriä korkeuskäyrää, kivirakkaa, hämärästi näkyvää polkua, kitiseviä lapsia ja taukoja parinsadan metrin välein. Toki myös aikuisille hienoja puunvänkkyröitä ja kauniita maisemia.
Koska tämä pätkä oli vain pikantti lisä reissuumme, maisemista saattoi nauttia. Jos sitä olisi kestänyt yhtään pidempään, kenelläkään ei olisi ollut enää hauskaa. Päivän loput kilometrit mentiin taas pyöräilyynkin sopivaa baanaa ja lapset käytännössä juoksivat hymyssä suin.
Lasten kanssa taukoja tulee niillä helpoillakin reiteillä paljon useammin kuin aikuisten kanssa kulkiessa, ja niitä varten kannattaa varata pientä nopeaa naposteltavaa helposti saataville. Jos haluaa selvitä mahdollisimman vähin taisteluin, myös oikea ruoka kannattaa varautua tarjoamaan silloin, kun nälkä tulee. Siitäkin huolimatta, että leiripaikka olisi vain kilometrin päässä.
Eväitä kannattaa muuten testailla etukäteen, ettei käy niin kuin meillä.
– Joka päivä pelkkää pastaa, oli esikoisen tyytymätön vastaus ukille, kun tämä tiedusteli reissuruokien perään.
Ensi reissulle varaan leiripaikalle enemmän tekemistä: piirrustusvehkeet, pieniä leluja ja pelejä. Hetki sitten kävelyyn jo aivan väsyneet lapset ovat taas tarmoa täynnä, kun saavat liikkua omaehtoisesti. Kun heille on mieluista puuhaa tarjolla, aikuisetkin saavat nauttia kahvikupposensa rauhassa.
Samalla voi varautua siihen, että iltanuotilla ei välttämättä jaksa istuskella, vaikka lapset jo nukkuisivatkin – auringonnousuista saattaa sen sijaan päästä nauttimaan!
Varsinaista luonnonrauhaa ei näiltä reissuilta kannatakaan juuri odottaa kuin pienissä pätkissä. Kävely keskeytyy vähän väliä, kun maassa on ukon mallinen kivi tai mustikat pullottavat polun varrella. Sen sijaan, että hoputtaisi pieniä tutkimusmatkailijoita eteen päin, aikuisen on aika nostaa katseensa ympäröivään maisemaan, hengittää syvään ja imeä luonnonvoimaa itseensä.
Sitten voi vilkaista, mitä pienet ovat löytäneet. Lapset kun usein näkevät maisemasta ne pienet asiat, joiden ohi aikuinen helposti porhaltaa.
Pienet ihmiset ovat myös epeleitä keksimään hauskoja perinteitä: kun teltta on saatu pystyyn ja makuupussit levitettyä, pistetään hetkeksi pötkölleen ja nautitaan teltanpystytyskarkit.
Viimeiseksi haluaisin rohkaista, että älä turhaan arkaile lähteä! Jos vain retkeilytaidot ovat hanskassa, samalla lailla sitä metsässäkin pärjää lasten kanssa.
Jos reissu on ihan hirveä, niin pääsee sieltä aina pois. Voi myös käydä niin kuin meille, että on aivan mahtavaa ja seuraavaa reissua aletaan suunnitella jo ennen kuin on päästy kotiin.