Kolumni

Toimittajalta: Vinttikoirat robotti-imurin perässä ja muita kevään ihmeitä

-
Kuva: Mikko Halvari

Taitaa olla kevät saavuttanut jo Koillismaankin maat ja mannut. Tätä on odotettu pitkät ja pimeät talven kuukaudet – aurinkoa, lokkien kirkunaa ja pieneneviä lumikasoja.

Kevätihmisenä sitä nauttii jopa sulavan lumen ja sen alta paljastuvan maan mehevistä, mädäntyvistä tuoksuista. Pajunkissatkin ehtinevät pääsiäiseksi.

Kevätaurinko vaan on armoton. Auringonvalo saa kodin näyttämään aivan erilaiselta kaiken sen pimeyden jälkeen. Se paljastaa sen viimeisenkin pölyhiukkasen ja nurkassa pyörivän koirankarvan.

Kynttilän valossa, talven hämärissä koti on näyttänyt jokseenkin siistiltä, mutta viimeistään maaliskuulla armoton totuus iskee. Pöly näyttää vallanneen talon, eikä siivoamisestakaan ole kuin hetken lohtu. Kevään kirkas valo ei tunne armoa, vaan virnuilee vasten kasvoja. Ähäkutti tuoltakin löytyi villakoiralauma. Ja niitä karvanlähteitähän neljän koiran taloudessa riittää. Oma valinta tietysti sekin.

Pölypalleroiden metsästyksen lisäksi kevätkotia uhkaa ulkoinenkin vaara. Sulavat ja hiekkaiset tiet tuovat kotiin pikkuisia salamatkustajia, nimittäin hiekkaa ja katupölyä.

Viime viikot paras kaverini lienee ollut pölynimuri. Perheen kaikkiaan 16 karvatassua kuljettaa useamman kerran päivässä hiekkaiset terveisensä sulavilta pyöräteiltä sisälle. Matkalla suihkuun tassut ehtivät tiputtaa parketille yhden jos toisenkin eri kokoisen kivenmurikan.

Hiekka- ja sorainvaasio uhkaa siis aina keväisin. Toki ovat hiekkalaatikot kivoja paikkoja, mutta mielelläni pitäisin ne jatkossakin pihamaalla. Tällä hetkellä ne vaan tuntuvat päättäneen muuttaa sisälle, mitä vastaan meillä taistellaan imuriasein päivittäin.

Universumille olen lähettänyt toiveen kurasuihkulla varustetusta eteisestä. Viesti lienee jäänyt jonnekin matkalle, joten imuri laulaa ahkeraan edelleen.

Siitä päästäänkin itse imureihin, joita on monenlaisia. Valitako pussillinen vai pussiton? Sopisiko robotti? Olisiko rikkaimurista apua?

Erilaiset imurit soveltuvat erilaisiin tarpeisiin ja tiloihin. Lapsi-, koira- tai allergiakodin tarpeet ovat erilaiset kuin vaikkapa kahden aikuisen taloudessa. Käyttömukavuus ja pölynpoistokyky ovat tärkeitä. Valinta on vaikea.

Robotti-imuri voisi olla haaveiden täyttymys. Näen itseni palaamassa väsyneenä töistä pölyttömään kotiin, jossa robotti on ahkeroinut päivän ja lattia kiiltää puhtaana.

Toisaalta kun asiaa miettii pidemmälle, ei idea enää vaikutakaan niin hyvältä. Portaita ei robotti osaa kulkea ja tykkään paksuista matoista, joihin omatoimi-imurin kulku väistämättä tökkää.

Sieluni silmin näen myös neljä vinttikoiraa takaa-ajovietti päällä juoksemassa lattialla itsekseen hurisevan ja pyörivän imurin perässä. Lopputulos ei liene kaunista katseltavaa ja kotona odottaisi robottiparka sen sisälmykset suolistettuna pitkin lattioita. Koirat toki olisivat tyytyväisiä omatoimilenkityksestä.

Ehkä taistelen pölyä vastaan jatkossakin perinteisellä imurilla.