Kolumni

Toi­mi­tuk­sel­ta: Pieni on kau­nis­ta

Viime päivinä olemme saaneet kuulla uutisia vanhusten laitoshoidosta tuutin täydeltä. Jos totuus asioiden oikeasta laidasta tulikin poliitikoille yllätyksenä, sitä se ei ollut hoitohenkilöstölle eikä hoidossa olevien omaisille.

On surullista kuulla, miten asioita selitellään parhain päin, kun pitäisi tunnustaa tosiasiat ja ryhtyä korjaustoimenpiteisiin.

En väitä, että julkisella puolella kaikki olisi hyvin, mutta päivänselvää on, että osakeyhtiö on aina osakeyhtiö. Sen ainoa tarkoitus on lainkin mukaan tuottaa voittoa omistajilleen.

Tällöin kustannukset pyritään minimoimaan, mikä johtaa helposti nykytilanteeseen. Ei ihme, että hoitoala kiinnostaa nykyään sijoittajia.

Aiheesta keskusteltiin tiistain A-studiossa, jossa paikalla olivat Attendon toimitusjohtaja, Espoon perusturvajohtaja ja Tehyn lakimies.

Attendon toimitusjohtaja näki nykytilanteen johtuvan työvoimapulasta, Tehyn lakimies puolestaan syytti liian pientä henkilöstömitoitusta ja sitä, että hoitohenkilöstö joutuu tekemään niin sanottuja avustavia töitä eli hoitamaan muun muassa ruokahuoltoa ja siivousta. Tämä kaikki on tietenkin pois hoitotyöstä.

Espoon perusturvajohtaja kommentoi puolestaan, että Espoon pienillä, yksityisillä hoitolaitoksilla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia saada henkilökuntaa, eikä niistä Espoossa myöskään tule valituksia. Todennäköistä on, että isot yksityiset hoitolaitokset ovat menettäneet maineensa työntekijöiden keskuudessa.

Asiaa toiselta kantilta tarkasteltuna, Taivalkosken sosiaali- ja terveysjohtaja Kirsi Taivalkoski sanoi eilisessä Koillissanomissa, että pienellä paikkakunnalla asiakaspalaute saadaan suoraan ilman byrokratian välikäsiä, joten isoja ongelmia ei pääse syntymään.

Palatakseni vielä eiliseen A-studioon toimittaja kertoi, että Attendon yksiköissä on todettu pahoja aliravitsemustapauksia. Tähänkin toimitusjohtaja keksi selityksen, mikä sinänsä voi pitää paikkansakin. Hänen mukaansa kysymys on siitä, että kotoa tulevat vanhukset ovat aliravittuja ja huonokuntoisia, ettei heitä hetkessä saada kuntoon.

Jos näin on, niin se todistaa vain sen tosiseikan, että vanhusten ongelmat eivät löydy vain hoitokodeista. Kotona on vanhuksia, jotka eivät enää siellä yksinkertaisesti tule toimeen.

Yhteiskunnan virallinen selitys on, että jokaiselle ihmiselle koti on paras paikka. Ei ole, jos siellä ei enää pärjää.

Geriatriaan erikoistunut emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä on sanonut, että jos vanhuksilta itseltään kysyttäisiin, useimmat heistä haluaisivat hyvään hoitokotiin, jossa olisi seuraa.

Toinen geriatrian professori Reijo Tilvis on sanonut, että jos olisi vain yksi lääke, mitä ikäihmisille voisi määrätä, se olisi yksinäisyyden poistaminen.

Asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia. Hyvää ja huonoa hoitoa löytyy kotihoidosta sekä julkisen tahon että yksityisten tuottamista palveluista.

Mukava tunne jäi, kun kävimme tiistaina Kuusamossa Coronarian Kotirannan yksikössä. Asukkaat olivat tyytyväisiä, samoin heidän omaisensa ja hoitohenkilöstökin hymyili. Sellaiseen voisin joku päivä haluta asumaan.

Nyt on tekojen aika. Vanhusten asiat on saatava sille tolalle, jotta vanhukset saavat arvokkaan loppuelämän ja hoitohenkilökunta voi tehdä työtään hyvällä omallatunnolla ja olla ammattitaidostaan ylpeitä.

Jos olisi olemassa vain yksi lääke ikäihmisille, se olisi yksinäisyyden poistaminen.