Kuusamolaislähtöisen Tommi Kinnusen kolmas romaani, Pintti, julkaistiin eilen torstaina.
Romaanin päähenkilöinä ovat kolme sisarusta: Jussi, Helmi ja Raili. Jokainen heistä toimii kertojana yhden päivän ajan.
”Tyynelän perhe on kasvanut lasitehtaan varjossa. Jussia – sisarusparven vanhinta – kierrätetään tehtaalla eri tehtävissä. Kun muut kehittyvät taidoissa, kasvaa Jussi vain ikää. Mutta maailman hän näkee yksityiskohtaisemmin ja terävämmin kuin muut”, kerrotaan kirjan takakannessa.
Noora Vaarala kertoo torstain Helsingin Sanomien kirja-arviossaan suhtautuneensa palkitun kirjailijan kirjaan ensin skeptisesti.
Hän kertoo kuitenkin antaneensa kirjan luettuaan periksi ennakkoluuloilleen. Syynä mielen muuttumiseen Vaarala kertoo olleen Kinnusen poikkeuksellinen lahjakkuus kertoa asiat niin, että ne koskettavat ja saavat lukijassa aikaan empatiaa.
Sykähdyttävimpiä Vaaralan mielestä olivat kohdat, joissa Kinnunen kuvaili erityislaatuisen tarkan ja vajaamieliseksi haukutun Jussin mielikuvia lasitehtaan lattialla lojuvista verisistä hiiristä.
–Tällaisessa Kinnunen on maan parhaita: inhimillisen kärsimyksen ja ennakkoluuloista johtuvan epäoikeudenmukaisuuden kuvaajana. Empatian houkuttelijana, Vaarala kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan.
– Kinnunen kutsuu lukijan ymmärtämään. En oikeastaan tiedä, mikä voisi olla sitä tärkeämpi missio.
Myös Jussi Aurén kehuu Kinnusen käyttämää huolellista kerrontatyyliä ja sanastoa torstain Aamulehdessä. Aurén kuvaa Kinnusen käyttämää sanastoa sanoilla ”poikkeuksellisen rikas ja raikas”.
Kertojana Kinnunen on Aurénin mielestä sanalla sanoen hyvä.
– Erityisesti sen huomaa kohdissa, joissa toiminta hiipuu taka-alalle ja pääpaino on kokonaisen aikakauden kuvaamisessa. Muutenkin Kinnunen suosii toiminnan häivyttämistä. Isot kohtaukset tuodaan lukijan eteen yllättäen, mutta lasinpuhalluksen eri työvaiheet kuvataan huolella.
Aurénin arviossa koko romaanin teemaksi nousee hierarkia ja sen vähittäinen murtuminen. Myös yhteisöllisyys ja yhteisön sisällä tapahtuva kiusaaminen ovat kirjassa vahvasti läsnä.
Toisaalta Aurén kiinnittää huomion siihen, että romaani on Kinnuselle tyypillisesti lähes kokonaan naisten varassa. Myös Kinnusen aikaisemmissa romaaneissa, Neljäntienristeyksessä ja Lopotissa, pääosissa olivat naiset.
– Mielenkiintoista onkin, että Kinnusen kahden aiemman romaanin keskeiset miehet ovat olleet traagisesti homoseksuaaleja, ja nyt romaanin ainoa täyteen mittaan kasvava mies on jälkeenjääneisyytensä vuoksi steriloitu, kirjoittaa Aurén Aamulehden kirja-arviossaan.
Kinnusen aikaisempi romaani Lopotti oli jatkokertomus Neljäntienristeykselle, mutta Pintti on oma, erillinen tarinansa.
Kirjailijan muusta tuotannosta tutut teemat, kuten erilaisuus ja marginalisoituminen ovat silti läsnä, kirjoittaa Juhani Brander torstain Turun Sanomissa.
Joiltakin osin kirja sortuu Branderin mielestä ennalta-arvattavuuteen, mutta loppujen lopuksi myös hän kiinnittää huomionsa Kinnusen erityisen taitavaan tapaan kuvailla ristiriitaisia ja tavallisuudesta poikkeavia asioita.
– Kinnusen kolmas romaani on kompositioltaan hallittu ja huolella rakennettu. Kinnunen osaa erityisen hyvin kuvata yhteisön suhtautumista mihin tahansa poikkeamaan tahi erilaisuuteen, Brander kirjoittaa arviossaan.
– Lausetasolla ristiriitaisuudet kirkastuvat parhaimmillaan kuin lasi, johon on juuri puhallettu elämä.