Glögikausi on avattu jo elokuussa. Joulu- ei vaan kausivalot aseteltu terassille syyskuussa naapureiden iloksi tai kauhuksi. Pitkä pimeä syksy on päästy läpi joulusuklaan ja pipareiden voimin ja kynttilät palavat harva se ilta. Vielä olen sentään malttanut itseni ja pitänyt ikkunoiden tähtivalot kaapissa lukkojen takana. Joululaulutkin ovat vielä hiljaa.
Meitä on monia. Jouluihmisiä. Onneksi lähipiiristä löytyy muitakin yhtä innokkaita joulutunnelman tekemisestä nauttivia hörhöjä.
Itse joulua vietetään vain muutama päivä, mutta voihan sen tunnelmasta nauttia jo etukäteen. Valmistautuminen juhla-aikaan on lähes yhtä antoisaa, kuin itse joulukin. Varhainen hörhöily ei vie hohtoa varsinaiselta juhlalta.
Jouluaskartelut ovat oma maailmansa. Tämän vuoden hitiksi näkyy nousseen tonttuovi. Punanutut eivät enää hiiviskele ikkunoiden takana tarkkailemassa ihmisiä, vaan ovat siirtyneet käyttämään heille varattuja sisäänkäyntejä eli tonttuovia.
Pieni miniatyyriovi rakennetaan seinänviereen, usein lattianrajaan, sopivalle paikalle tonttujen tulla ja mennä. Tontut pääsevät kurkkimaan niistä sisälle kilttejä lapsia ja aikuisiakin.
Näitä on nyt lehdet ja some pullollaan ja pitäähän sitä itsekin olla villityksessä mukana. Tonttuoven voi ostaa valmiina, mutta näppärät askartelevat oven itse ja koristelevat sen ovenpielen pienillä portailla, postilaatikoilla ja muilla lisukkeilla.
Tonttuovi syntyy tarvikkeista, jotka löytyvät kotikaapeista. Oven voi tehdä vaikkapa jäätelötikuista tai maalatusta pahvista. Omat tonttuoviohjeet löytyy niin romanttiseen kuin moderniinkin sisustukseen.
Kukapa ei rakastaisi ajatusta siitä, että tonttu pääsee kulkemaan kotiin ikiomasta ovesta. Itsellä ainakin mielikuvitus alkaa laukata instagramin tonttuovikuvia katsoessa.
Joulun jälkeen tonttuovi ei katoa mihinkään, mutta ehkäpä jouluisimmat värit ja rekvisiitat pakataan varastoon seuraavaa joulua odottamaan. Joulutonttu vaihtaa nuttunsa toiseen ja asustaa meillä muun ajan kotitonttuna.
Pitäähän arjessa olla satua.