Ulla Koskenkorva kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1974 Kuusamon lukiosta. Samana keväänä kunta avasi torilla matkailuneuvontakopin, johon valittiin yli 30:stä hakijasta Koskenkorva ja Tuula Huotelin.
– Voisi sanoa, että siitä se minun matkailualaan liittyvä työurani alkoi, kertoo tänä keväänä eläkkeelle matkailualan opettajan tehtävistä jäänyt Koskenkorva.
– Kahdestaan siinä kesän aika toimintaa pyöritettiin. Siihen aikaan kävi Kuusamossa paljon saksalaisia. Heistä suuri osa oli entisiä sotilaita, jotka halusivat nähdä maisemia, joissa olivat sota-aikana olleet. Olin ennen ylioppilaaksi tuloa ollut seitsemän kuukautta Saksassa ja osasin kieltä, mistä oli töissäni tuohon aikaan suuri apu.
– Sen jälkeen aloitin työt kunnan matkailutoimistossa, jossa toimin toimistonhoitajana vuoteen 1989 saakka. Siitä menin huhtikuun alussa 1989 Hotkuun myyntineuvottelijaksi. Olin edelleen ylioppilastyttö, mutta jatkoin opiskeluja työn ohella. Valmistuin ensin matkailumerkonomiksi, sitten tradenomiksi ja lopulta restonomiksi (YAMK), Koskenkorva kertoo.
– Opiskelujen myötä jouduin käymään muun muassa Kajaanissa ja Rovaniemellä. Joutui siinä väliin aika tiukille, kun opiskelin vapaa-ajalla enkä ottanut virkavapaata.
Kun Koskenkorva oli suorittanut tradenomitutkinnon, Ulla Puljula soitti Kuusamon ammatti-instituutista ja kyseli opettajaksi. Koskenkorva mietti asiaa ja vastasi myöntävästi, sillä hänellä oli jo alan kokemusta ja yhteyksiä yrityksiin.
– Vaadittavat pedagogiset opinnot suoritin Ouluun, Koskenkorva kertoo.
Työnantaja on sittemmin vaihtunut ja eläkkeelle hän jäi Kainuun ammattiopiston Kuusamon toimipisteestä.
Koskenkorvan mukaan alkuaikoina saksalaiset matkailijat olivat enemmistönä ja he tulivat Kuusamoon autoilla. Sitten seurasivat hollantilaiset, jotka poikkesivat Kuusamossa Nordkappin-matkoillaan.
– Saksalaiset automatkailijat saattoivat olla täällä jopa viikkoja. Jos heille tuli jotain ongelmia, he tulivat henkilökohtaisesti kyselemään asioista matkatoimistoon. Ei ollut mitään tietokoneita tai kännyköitä. Nyt matkailijat tulevat paljon useammasta maasta ja suuri osa charter-koneilla. Varauksia tehdään netin välityksellä.
Matkailun asema on Kuusamossa hyvin tärkeä. Täällä ei olisi nykyisen kaltaista monipuolista palvelurakennetta ilman kansainvälisiä ja kotimaisia matkailijoita, Koskenkorva sanoo.
– Esimerkiksi purnaaminen Rukasta tai kansallispuistoista on lyhytnäköistä ajattelua. Matkailu on kokoaan suurempi toimiala, sillä yksi matkailueuro tuo 56 senttiä muille toimialoille.
Tehtyihin kyselyihin pohjautuen Koskenkorva on sitä mieltä, että aitoa paikallista perinnettä ja historiaa pitää tuoda matkailutarjonnassa entistä voimakkaammin esille. Parhaillaan on käynnissä erityinen projekti Islannin ja Skotlannin vastaavien organisaatioiden kanssa, missä tätä asiaa kehitellään.
Koskenkorva toivoo myös, että Kuusamossa saataisiin aikaiseksi paikkakunnan matkailun kehittymisen historia sekä digitaalisessa että painetussa muodossa.
– On vielä paljon ihmisiä, jotka muistavat asioita matkailun alkuajoilta. Historiateos olisi hieno asia. Alun alkaenhan Kuusamo tunnettiin kesämatkailusta ja hienoista maisemista kuten esimerkiksi Paanajärvi, Julma Ölkky, Ruka tai Iivaara. Sittemmin talvimatkailua on kehitetty voimakkaasti.
Koskenkorvan mielestä matkailualalle kannattaa kouluttautua.
– Siitä voi suuntautua monelle alalle: esimiestehtäviin, liike-elämään, oppaaksi... Olen rohkaissut opiskelijoita ryhtymään myös yrittäjiksi. Siihen voi ryhtyä vaikkapa toiminimen kautta. Kuusamon matkailu kehittyy kaiken aikaa ja erilaisia alan innostuneita osaajia tarvitaan. Matkailussa on Kuusamon tulevaisuus, mutta sitä tulee kehittää kestävällä tavalla.
– Kuusamon keskustan osalta täytyy pystyä kehittämään jotain, ettei se kuihdu täysin. Voisi ajatella esimerkiksi talvisin opastettuja ostoskierroksia keskustaan. Missä muuten on keskustan iltakahvila? Karhupatsaan oikea paikka on mielestäni torialue.
Eläkepäivinä Koskenkorvalla riittää tekemistä. On monenlaista yhdistystoimintaa kuten diabetesyhdistys, soroptimistinaiset ja Kuusamon maanpuolustusnaiset. Myös hirviporukassa tulee oltua ja kalareissuilla niin Tenolla kuin Kitkalla, koirankasvatusta, kotihommia ja tietenkin marjastusta ja sienestystä.
– Suuri haave on myös käydä bongaamassa kaikki Suomen 40 kansallispuistoa.