Tör­mäs­ten pe­ru­na­teat­te­ri – Kuu­sa­mon Rie­kis­sä, Terttu ja Teppo Tör­mä­sen pel­loil­la, kasvaa 305 eri pe­ru­na­la­ji­ket­ta

Herkullisen makuinen Trixie-peruna on kasvanut tänä kesänä erityisen hyvin, kertoo Terttu Törmänen. Peruna on äärettömän monipuolinen raaka-aine. Sen kasvattaminen kiinnostaa yhä enemmän myös nuoria aikuisia.
Herkullisen makuinen Trixie-peruna on kasvanut tänä kesänä erityisen hyvin, kertoo Terttu Törmänen.
Herkullisen makuinen Trixie-peruna on kasvanut tänä kesänä erityisen hyvin, kertoo Terttu Törmänen.
Kuva: Helena Matila

Kaikki lähti siitä, kun Teppo Törmänen peri vanhan kotitalonsa reilu kymmenkunta vuotta sitten.

Kuusamon Riekissä, Suininkijärven kupeessa oleva rintamamiestalo oli ollut vuosikymmeniä tyhjillään ja tilan rakennukset, piha ja pellot sen ympärillä olivat pahasti rapistuneet ja pusikoituneet.

Teppo mietti yhdessä vaimonsa Tertun kanssa, että mille ruvetaan. Aletaanko kunnostaa taloa vai aloitetaanko urakka pihan siistimisestä.

– Päätettiin aloittaa pihasta ja ruvettiin hiljalleen raivaamaan pihaa ja peltoja viljelykuntoon, Terttu Törmänen kertoo.

Sitä mukaa, kun multamaata saatiin esille, laittoi pariskunta perunaa kasvamaan. Vuonna 2010 tuli ensimmäinen pottusato ja siitä Törmästen perunaharrastus sai alkunsa.

Törmäset ovat kiinnostuneita eri perunalajikkeiden kasvattamisesta ja tällä hetkellä noin viiden aarin peltoalalla kasvaa 305 eri lajiketta. Nykyisellään pariskunnalla lienee eniten kasvatettavia lajikkeita koko Suomessa.

Perunan viljelyssä Törmäsille tärkeintä ei ole määrä, vaan laatu. Kutakin lajia kasvatetaan vain pieni erä kerrallaan.

Erityisen lähellä sydäntä ovat vanhat suomalaiset ja paikalliset maatiaislajikkeet.

– Esimerkiksi vanhat kuusamolaiset lajikkeet ovat häviämässä. Minusta on tärkeää, että alkuperäiset, täällä viljellyt lajit säilyisivät, Terttu pohtii.

Muutamia vanhoja paikallisia perunalajikkeita Törmänen löysi Koillissanomiin laitetun ilmoituksen avulla.

– Laivaperunan eri kantoja on täällä ollut useita.

Laivaperuna liittyy myös Törmästen peltojen historiaan ja 1800-luvun loppuun.

– Se oli mummoni Ulla Eksymä (Luukkonen), joka toi ensimmäiset perunat tänne tilalle. Hän toi Heikkilästä mukanaan kolme perunaa reilut sata vuotta sitten. Sitä laivaperunakantaa ei olla löydetty, Teppo kertoo.

Tumman violetti ja isosilmäinen laivaperuna teki paljon mukuloita ja se säilyi erityisen hyvin.

– Se kypsyy vielä varastossa ja sitä syötiin vielä seuraavanakin kesänä. Moni muistaa laivaperunan erityisen hyvänä muusiperunana.

Amerikkalainen varhaisperuna Early Rose vuodelta 1867, Tammiston aikainen ja Ellakka ovat vanhoja aikoinaan viljeltyjä alkuperäislajikkeita, joita löytyy Törmästen perunamaasta.

– Moni vanhempi ihminen muistaa hyvin Ellakan. Sitä viljeltiin muun muassa Kuolion ja Penttilän seudulla, Terttu kertoo.

Suomesta löytyy muutamia alaan vihkiintyneitä perunaharrastajia. Vinkkejä lajien valintaan Törmäset ovat saaneet muilta harvinaisempien perunoiden viljelijöiltä eri puolilta Suomea.

Arvokkaita neuvoja on antanut muun muassa vaasalainen Gunvor A. Pått, jolla on vuosikymmenten tietämys eri lajikkeista ja niiden soveltuvuudesta viljelyyn eri alueilta.

– Gobbas Gård -luomutilan Aira Sevón on toinen tietopankki ja hänen kauttaan ollaan saatu englantilaista herkkuperunaa, Terttu Törmänen kertoo.

Maatiaislajikkeiden siemeniä vaihdetaan ja lähetellään postitse harrastajien kesken. Facebookissa toimii aktiivinen perunankasvattajien ryhmä ja kiinnostus suomalaista perunakulttuuria kohtaan näyttää muutenkin kasvaneen.

– Varsinkin nuorten aikuisten kiinnostus perunaa kohtaan on selvästi noussut muun muassa lavaviljelyn myötä. Peruna on helppo viljeltävä, kun vain pikkasen ottaa asioista ensin selvää.

Viljelyolosuhteet perunalle ovat Kuusamossa suhteellisen hyvät. Jokainen kesä on erilainen ja parhaiten satoa tuottavat lajit vaihtelevat vuodesta toiseen.

Törmäset istuttavat perunan maahan keväällä mahdollisimman varhain heti roudan sulettua.

– Monet odottavat, että maa lämpenee ja istuttavat vasta sitten. Me ollaan koettu parhaaksi istuttaa peruna varhaisemmin ja märkään maahan, Teppo kertoo.

– Tämän kesän sato on ollut ihan hyvä. Kuusamon kesä on lyhyt, mutta halla ei ole käynyt. Perunarutto on luomuviljelyssä pahin vastus, mutta sitä ei onneksi ole riesaksi asti, Terttu kertoo.

Pariskunnan työnjako perunanviljelyssä on selvä – Teppo on lupautunut tekemään massan vaihdot ja Terttu vastaa uusien lajikkeiden hankinnasta.

– Käsipelillä tehdään työt ja se rajaa viljelyalan laajenemista. On meillä sentään puutarhajyrsin ja pieni mönkijä apuna.

Paitsi, että eri lajikkeiden menestymistä on mielenkiintoista seurata, hakevat Törmäset yhä useammin juuri tiettyyn ruokaan soveltuvaa lajiketta.

Perunat poikkeavat toisistaan niin värin kuin niiden sisältämän tärkkelyksenkin määrässä.

Trixie ja Shetland Black ovat herkullisia muun muassa lohkoperunoina. Salaattiin sopivat muun muassa Charlotte ja Cerisa. Pink Fire Apple -sormiperuna on erityisesti lasten mieleen ja Esmee sopii erinomaisesti intialaiseen ruokaan.

– Mustista lajikkeista Kainuun ja Värtsilän mustaa ollaan saatu tänä kesänä kasvamaan hyvin.

Terttu pitää tarkkaa kirjaa kaikista viljelemistään lajikkeista ja niiden kasvumenestyksestä.

Potunnosto on parhaillaan menossa. Aurinkoiset alkusyksyn päivät kuluvat rattoisasti pellolla.

– Onhan tämä melkoista perunateatteria, mutta kyllä tämä tavallaan vie mukanaan. Ja tulee samalla meidän eläkeläisten kuntoiltua, Teppo Törmänen hymyilee.

Säilytystilojen rajallisuus rajoittaa perunaharrastuksen laajenemista ja lajikkeiden määrän nostamista enää juuri suuremmaksi. Lämpötilan ja valon määrän sääteleminen on säilytyksessä haasteena.

Kun kesä viljellään ja tehdään töitä pellolla, jää talveksi se toinen miellyttävä tehtävä.

– Talvi testaillaan ja maistellaan, että mikä laji sopii parhaiten mihinkin ruokalajiin. Perunoiden maussa on eroja, jotka oppii tuntemaan.