Kolumni

Totuus on lasten suussa

- Lapsilisiä nostetaan

- Lupaisin, että kaikilla suomalaisilla voisi olla yksi harrastus, vaikka ei olisi rahaa.

- Kaikki saisi ruokaa ja kodin, vaikka olisi köyhä.

- Lupaisin, että lääkäreitä olisi pikkasen enemmän.

- Lupaisin, että ihmiset auttaisivat toisiaan enemmän.Nämä ovat enonkoskelaisten 6.luokan oppilaiden vastauksia opettajan kysymykseen: ”Minkälaisia vaalilupauksia antaisit jos olisit eduskuntavaaliehdokas?”. Opettajan omalla Facebook-seinällään julkaisemat oppilaiden vastaukset kertovat esimerkillisesti sisäistetyistä arvoista, jotka ovat perustana tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Tämän päivän leipäjono-Suomessa jokainen osuu todellisten kipukohtien ytimeen ja nostaa esille köyhyydestä kumpuavat ongelmat.

Oppilaiden näkökulma on vilpittömän kirkas. Vaikka elinolot ovat pikkuhiljaa kautta linjan parantuneet, on keskuudessamme vielä paljon niitä, joiden asiat eivät todellakaan ole hyvällä tolalla. Ympärillämme on edelleen köyhyyttä. Köyhyyteen suhtautuminen on muuttunut kovemmaksi. Viime vuoden joulukuussa Helsingin Sanomat julkaisi köyhyyskyselyn. Sen vastaukset kertoivat, että mitä varakkaampia ihmiset ovat, sitä enemmän he näkevät köyhyyden köyhän omaksi syyksi. Tulokset osoittavat, että yhteiskunnan huipulla olevilla ei ole kokemusta köyhyydestä. Eikä siitä, että eniten köyhyys tekee tuhojaan lapsiperheissä.

Pari viikkoa sitten Iltasanomat uutisoi isän kirjoituksen köyhän lapsiperheen arjesta. Isä kirjoittaa: ”Alakouluikäinen lapsemme itki kotona, koska hänen lenkkitossunsa eivät kelvanneet koulun liikunnanopettajalle.” Ratkaisuksi vanhoihin vaatteisiin ja jalkineisiin opettaja oli ehdottanut uusien ostamista. Opettajan vastaus osoittaa varakkuuden ja hyvätuloisuuden tuomaa eristäytymistä reaalimaailmasta, jossa vallitsee niukkuus ja pätkätöiden tai työttömyyden tuoma taloudellinen epävarmuus. Köyhyys teettää erilaisia valintoja. Kun rikkaat valitsevat uuden auton väriä ja lomamatkan pituutta, köyhä valitsee ruuasta, lääkkeistä, vaatteista, silmälaseista tai polkupyörän hajonneesta kumista.

Päättäjiksi valikoituu hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä. He ovat lapsuudesta saakka eläneet korkeamman elintason elämää. Tällaiset päättäjät eivät taida yksinkertaisesti haluta nähdä köyhyyttä. Köyhyyteen ohjeistetaan sopeutumaan, kun hallitus pakkosopeuttaa. Kuitenkin samoilla päättäjillä on varaa keventää pääomaan kohdistuvaa verotusta, yhtiöillä oikeutus maksaa johdoilleen huippupalkkoja, kannustinlisiä ja jakaa huippuosinkoja. Yhteiskunnan liikenevä varallisuus ei ulotu tulonjaon kautta kaikista vähäosaisimmille, kun veronkevennysten kautta jaettava vähenee.

Enonkoskelainen keskustapuolueen osasto oli kopioinut nuo oppilaiden tekstin omalle seinälleen luvatta ja ilman merkintää alkuperästä. Näin nämä painavat lauseet muuttuivat perinteiseksi poliittiseksi sanahelinäksi, joka kelpaa vaalien alla vaalikentillä. Ja unohtuu sitten yhtä nopeasti kuin köyhätkin.

Lukuvinkki viikolle: Jes. 58:3-8.

 

”Oppilaiden vastaukset kertovat esimerkillisesti sisäistetyistä arvoista, jotka ovat perustana tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa.