Maastopyörän selässä, hiihtoladulla ja levypainotangon alla. Tarmo Raatikainen on tuttu näky kaikissa näissä paikoissa.
Monet tuntevat mielenterveystyön parissa ja politiikassakin toimivan opettajan pitkän linjan himoliikkujana, mutta mistä hän alun perin sai kimmokkeen ryhtyä kuntoilemaan tavoitteellisesti?
– Vuonna 1989 jouduin onnettomuuden seurauksena sängyn pohjalle. Toipuminen ei tahtonut edetä millään, Raatikainen taustoittaa.
Tilanteeseensa kyllästyneenä hän otti yhteyttä urheilulääkärinä työskennelleeseen entiseen koulukaveriinsa, jonka kanssa käydyt keskustelut saivat kuusamolaisen vakuuttuneeksi oman kehon tuntemisen tärkeydestä.
– Niinpä minä hommasin ensimmäisen sykemittarini. Sehän oli siihen aikaan ihan vaan sellainen lätkä, joka näytti pelkästään sykkeen, ei mitään muuta. Lisäksi opiskelin eri sykealueet ja kävin urheiluopistolla hapenotto- ja muissa testeissä. Siitä eteenpäin rupesin treenaamaan päämäärätietoisesti.
Tätä nykyä Raatikaisen ranteessa komeilee nykyaikainen, sykkeen lisäksi muun muassa aktiivisuutta, unta sekä kalorinkulutusta mittaava ja gps:n kautta paikkatietoja tallentava monitoimimittari. Se on hänen mukaansa ylivertainen treenikaveri ja tietopankki, jota ilman pärjää vain uimahallissa.
– Uinnissa sitä ei pysty käyttämään, koska sykevyö ei (veden vastuksen vuoksi) pysy paikallaan, Raatikainen selittää.
Käytännössä treenitietojen seuraaminen tapahtuu tietokoneelta käsin. Tiedot synkronoidaan rannemittarista koneelle usb-johdolla tai Bluetooth-yhteydellä.
Hetkessä tietokoneen näytölle saadaan aktiivisuutta kuvaavia käppyröitä, unen määrästä ja laadusta kertovia diagrammeja sekä kalenteri, johon on tallentunut yksityiskohtaisesti erilaisten harjoitusten ajankohdat paikkatietoineen.
– Katsotaanpa vaikka tätä päivää, Raatikainen klikkaa auki oman kalenterinsa vuoden 2015 helmikuun 21. päivän kohdalta.
– Osallistuin tuolloin 24 tunnin hiihtoon. Aktiivisuusprosenttini näyttää olleen 844, mutta ei se ole vielä ennätyskään, hän naurahtaa.
Raatikainen korostaa mittarinsa hyödyllisyyttä ennen muuta harrastamiensa ultralajien parissa. Kun suoritus kestää kymmeniä tunteja ja matkan pituus mitataan sadoissa kilometreissä, omat rajat on pakko olla tiedossa.
– Ultramatkoilla se menee niin, että jos menet omien rajojesi yli, matkanteko loppuu siihen. Pelkkä sinnikkyys ei siinä vaiheessa vie mihinkään.
Entä niin sanotut tavalliset kuntoilijat? Suositteleeko Raatikainen monitoimimittarin hankkimista myös heille, joiden liikuntaharrastuksiin kuuluu satunnaisesti esimerkiksi laskettelua, kuntosalia ja lenkkeilyä?
Kyllä suosittelee, tosin tietyin varauksin.
– Minä olen utelias luonne ja haluan tietää, mitä itsessäni tapahtuu. Mittareiden avulla pystyn treenaamaan juuri oikein. Kiitos sykemittarin, vanha äijä on kauheassa kunnossa, Raatikainen hymyilee.
Tarmon tärpit
Ota selvää urheilun ja liikunnan peruslainalaisuuksista: sykealueista, palautumisesta yms.
Hanki tarpeisiisi sopiva mittari ja opettele sen ominaisuudet sekä käyttö kunnolla.
Käytä mittaria mahdollisimman paljon.
Käytä mittarin kaikkia ominaisuuksia mahdollisimman laajasti.
Tee tarvittavia muutoksia treeniisi mittarin kertomien tietojen perusteella.
Iloitse kehittymisestäsi ja motivoi sillä itseäsi eteenpäin.