Alakerta | Anita Komulainen / toimitus@koillissanomat.fi
Jokainen meistä voisi tehdä itsensä kanssa sopimuksen, että valittaa joko talvella tai kesällä, mutta ei kumpaisenakin vuodenaikana.
Muistatteko talven, pitkään maassa pysyneen lumen ja joulukuun alun kovat pakkaset? Kun ei enää kahdet sukkahousut tai kalsarit farkkujen alla riittäneet, pääsi suusta pieni epätoivon huokaus:
– Olisipa jo kesä.
Erilaisia versioita tästä yksinkertaisesta lausahduksesta löytyy sensuroitavaksi materiaaliksi saakka, mutta pointti on sama: kesä olisi parempi.
Kun viimein saapuu se kauan odotettu kesä, ensimmäiset lämpöaallot vetävät ihmiset rannalle, otsikot lehtiin ja jäätelön maahan. Ollaan iloisella mielellä, sillä vihlovat muistot talvelta ovat vielä tuoreina muistoissa.
Ensimmäisten myrskyjen jälkeen koko maa lannistuu. Lööpeissä itketään toista viikkoa kaatuneita puita sekä veden valtaan joutunutta mirriä.
Kun jälleen helleaalto puskee päälle, palaa suomalaisen pitkä pinna. Lopulta, kun havaiji-paita ei enää riitä peittämään kirkkaanpunaista nahkaa, kuuluu tämän alkukantaisen eläimen takin kääntämisen kahina:
– En tahtoisi valittaa, mutta onhan täällä jo liian kuuma.
Suomen sääolot on joka vuosi puheenaihe. Milloin ennätyspakkaset, milloin trooppisia hyönteisiä. Vuodesta toiseen kahvipöytien keskustelut lähtevät perinteisellä säiden ihmettelyllä liikkeelle. Ei ihme, ettemme me suomalaiset ole hyviä siinä ”small talkissa”. Se on big talk, kiitos Ukko säästä ja bye bye.
Positiivisesti katsottuna, onhan se hyvä, että jotain puhuttavaa löytyy. Paras jäänrikkoja tunnetusti on: ”Kyllä on säitä pidellyt.” Siihen voi sitten tomerasti vastata, että joo, jolloin tässä on käyty kokonainen keskustelu. Hienoa!
Suomen kesä on mahtavaa aikaa seurata myös vaikka ihmisten ongelmanratkaisukykyä. Mitä tehdä, kun ilmastointi ei toimi mustassa, nahkaverhoillussa autossa? Entä, kun jäätelöpaketti pitäisi saada sulamatta mökille siinä samaisessa pirssissä? Näistä vielä selvitään ja osataan ehkä varautuakin, mutta ainakin ensilumi se jaksaa yllättää, aikamoinen veijari.
Onneksi meillä Suomessa on nämä kaikki vuodenajat, niin eivät jää keskustelut yksitoikkoisiksi eikä valittelutaito katoa.
Anita Komulainen