Alakerta | Riina Puurunen / riina.puurunen@koillissanomat.fi
Tässä lehdessä haastamme teidät valaisemaan kodin ja pihan jouluvaloilla, ottamaan niistä kuvan ja lähettämään sen meille julkaistavaksi.
Voittajaa tässä kisassa ei valita, vaan arvotaan, koska jouluvalot jos mitkä ovat makukysymys.
Lankesin jouluvaloihin liittyvistä makukysymyksistä heti ensimmäiseen. Pitäisikö sittenkin puhua koriste- tai kaamosvaloista niiden rauhoittamiseksi, joita jouluvalojen ilmestyminen pihoihin vuosi vuodelta aikaisemmin ottaa päähän. Ei sentään. On marraskuu, kohta jo joulu.
Kaamosvaloista puhuminen kuulostaa sitä paitsi anteeksipyynnöltä ja pirun masentavalta. Koristevaloja taas käytetään siellä missä on pimeää kesäiltoinakin. Näillä korkeuksilla aurinko on koristevalomme ja jouluvalot tähän vuodenaikaan aurinkomme.
Jouluvaloissa tuskin hermostuttavat valot itse, mutta tyyleissä voi olla kestäminen.
Se, joka toisen mielestä on värien väärinkäyttöä, on toisen mielestä kaunista ja iloista. Ja se, joka toisen mielestä on kaunista ja ihanaa, on toisen mielestä armottoman tylsää ja kolkkoa.
Yksi rakastaa vilkkuvaa led-valokaapeliaan ja toinen valkoista paperitähteään. Yksi pahastuu naapurin valokaapelista ja toinen naapuripihan ankeudesta. Yhden mielestä värivalot tuikkivat tunnelmallisesti ja toisen mielestä ne vilkkuvat migreenivarmasti.
Kuulun vähäeleisten valojen ystäviin. Punaisten jouluvalojen laittaminen syreeniin kuvauksia varten tuntui hankalalta ja vaalimani puska vieraalta. Kirkkaita valoverhoja tiirailin silmät loistaen.
Värikkäiden jouluvalojen inhoaminen tuntuu samalta kuin aamuyöstä ikkunan takan karjuvan satakielen vihaaminen. Miten mitään niin runsasta ja kaunista voi inhota olematta pahasti paatunut ihminen.
Mutta jouluvalotyyleissä onkin pohjimmiltaan kysymys siitä mihin niitä valoja tarvitsee. Se, joka haluaa valoista riemua ja energiaa, tykkää vilkkuvista väreistä, mutta minä, joka haluan jouluvalojen tuovan mielenrauhaa, valitsen sen valkoisen paperitähden.
Sama sen satakielen kanssa. Yksi aamuyöhön herätetty jaksaa ilahtua aina vain vaihtuvasta laulusta, kun taas toinen kaipaa hiljaisuutta tai vähintäänkin vähemmän yllättävää linnunlaulua.
Riina Puurunen
riina.puurunen@koillissanomat.fi