– Sitä ne on monet ihmiset kyselleet minut nähdessäni, että milloin se tulee valmiiksi. Nimittäin se kahden keinuttava soututooli.
No. Nyt voi sanoa, että valmista on tullut, Kuusamon Tolpanniemellä asuva Terttu Kurtti sanoo.Terttu Kurtti ja hänen miehensä Urho istahtavat tuoliin ja vastakkain istuen ”soutaminen” käy ihan mallikkaasti. Ja kun vaihtaa istuinpaikkaa ja puolta, niin näkymät ulos vaihtuvat pihapiiristä Tolpanniemen tielle.
Terttu Kurtti oli joskus aikanaan nähnyt ET-lehdessä juttua kahden istuttavasta soututoolista. Artikkelissa taidettiin puhua uupasutoolista. Siitä hänelle syntyi ajatus, että jospa minäkin nikkaroisin joskus sellaisen. Ja hän nikkaroi, eikä aivan lähimailta – jos kaukaakaan – taida vastaavanlaista löytyä.
Hän meni mukaan kansalaisopiston puutyöpiiriin – ja yksin naisena.
– Oli se vähän korkea kynnys mennä 11 ukon sekaan. Aluksi minulle ehdoteltiin veneen tekemistä, mutta minä sanoin etten tee, koska sellainen meillä jo on.
Soututoolin teossa Kurtti sai rungon osalta apua miehiltä ja erityisesti Leevi Suonnansalolta, joka sai oman soututoolinsa ensin valmiiksi.
– Varsinkaan isojen koneiden käytöstä minulla ei ollut kokemuksia ja avusta annan miehille kovasti kiitoksia.
Kurtti ei osaa tarkasti sanoa, miten paljon työtunteja soututoolin tekemiseen on mennyt, mutta varmaankin satoja. Soututoolin verhoilun Kurtti teki kotonaan eikä se sujunut aivan ongelmitta.
– Se kyllä vastusti. Kolme-neljä kertaa purin verhoilun ennen kuin tuli valmista.
Terttu Kurtti on harvoja naisia, jotka ovat innostuneet erilaisista puutöistä ja osallistunut muun muassa verhoilu- ja entisöintikursseille. Hän on tehnyt lisäksi tarjottimia, pässinropin runkoja, kotonaan olevan kaappikellon rungon ja niin edelleen.
– Taitaa olla niin, että jotain isän perintöä tämä puutyöharraste on. Aikoinaan kaikki piti tehdä itse.
Aviomies Urho Kurtti ei ole puutöistä innostunut. Hän sanookin, että pitäähän jonkun kotityötkin tehdä.
Urho, 80 ja Terttu, 75 Kurtti ovat iästään huolimatta edelleen kovia marjastajia. Viime kesänä he keräsivät hilloja yhteensä 120 kiloa ja marjat löytyivät 13 kilometrin säteellä kotipihasta.