Alakerta | Terttu Niemelä / terttu.niemela@koillissanomat.fi
Suomessa on jälleen herätetty henkiin keskustelu eutanasiasta eli armokuolemasta. Asiasta käytetään myös ilmaisua armomurha.
Millä nimellä asiasta puhutaankin, niin keskustelua se tarvitsee. Puhe tästä arasta aiheesta on maassamme toistaiseksi mielipiteiden vaihtoa lähinnä tunnepohjalta, kun perusteellinen yhteiskunnallinen keskustelu on puuttunut.
Sen vuoksi moni muodostaa eutanasiaan kantansa tunnepohjalta. Niinpä kannanotot puolesta ja vastaan ovat varsin mustavalkoisia. Siinä, missä toinen puhuu sietämättömien kärsimysten lopettamisesta, ihmisen armahtamisesta kuolemaan, toisen mielestä kysymyksessä on murha.
Kysymys ei ole vähäisestä asiasta ja toiseksi maassamme ole ollut riittävää keskustelua saati perusteellista tutkimustietoa, johon päätöksensä nojata. Ainakin itse uskallan myöntää, että näillä tiedoilla en osaa sanoa, onko eutanasia oikein vai väärin.
Asian tekee vaikeaksi se, että tosiasioista huolimatta eutanasia on tunnekysymys ja lisäksi vastausta määrittelee kunkin oma arvomaailma. Sekin on ymmärrettävää ja sen merkitys täytyy sallia.
Luulen, että kaltaisiani kantaa vailla olevia on paljon, vaikka joidenkin kyselytutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista hyväksyy armokuoleman. Toisaalta taas lääkäriliiton kanta eutanasiaan on ollut kielteinen.
Kukapa pystyy täysin objektiivisesti sanomaan kyllä tai ei? Voisin melkein väittää, että mihin tahansa muuhun asiaan voi muodostaa tosiasioihin pohjautuvan ja perustellun vastauksen helpommin kuin tähän.
Vaasan yliopistossa on nyt käynnistymässä tutkimus, jonka tavoitteena on löytää vastauksia eutanasiaan deliberatiivisen demokratian, eli harkitun ja punnitun yhteiskunnallisen keskustelun kautta. Asian ympärille kootaan neljä kansalaisfoorumia, jotka kuulevat asiantuntijoita ja käyvät pyöreän pöydän keskusteluja aiheesta. Lopuksi foorumit ottavat kantaa, mikä olisi oikea taho päättämään eutanasian kohtalosta Suomessa. Vieläkään siis ei oteta kantaa, pitäisikö Suomessa eutanasia sallia vai ei.
Tämä olisi yksi askel asiassa, mutta ei suinkaan lopullinen vastaus. Tärkeätä tästä on kuitenkin keskustella, sillä ilman perusteellista keskustelua kannan muodostaminen suuntaan tai toiseen on mahdoton tehtävä. Teki sen sitten tunteella tai tosiasioihin nojaten.
Terttu Niemelä