Kuluvan kevään aikana käydään kahdet poikkeuksellisen merkittävät vaalit, joissa linjataan Suomen ja koko Euroopan tulevaisuutta pitkälle eteenpäin. Huhtikuun puolivälissä valitaan uudet kansanedustajat ja toukokuun lopulla Euroopan parlamentin jäsenet. Ainakin vielä huomio tuntuu kiinnittyvät ensimmäisenä käytäviin eduskuntavaaleihin, vaikka Suomenkin kannalta eurovaalit ovat eduskuntavaaleja huomattavasti merkittävämmät.
Itselläni on joulukuun alkupäivinä mahdollisuus tutustua Euroopan unionin päätöksentekoon nelipäiväisellä Brysselin opintomatkalla. Vierailut Euroopan parlamentissa, komissiossa ja useiden eri tahojen Brysselin toimistoissa olivat silmiä avaava kokemus. Euroopan unionissa ihan oikeasti pyritään toimimaan eurooppalaisten parhaaksi ja löytämään väyliä entistä parempaan tulevaisuuteen. Vaikka komissio ja parlamentti olivat jo pelkästään rakennuksina valtavia, siellä ihmisellä on oikeasti merkitystä.
Euroopan unioni on historiansa pahimmassa kriisissä. Kriisit vaikuttavat seuraavan toisiaan. Kuluva kevät tulee viitoittamaan Euroopan suuntaan pitkälle eteenpäin. Toivoa sopii, että Iso-Britannia löytäisi järkevän tien eteenpäin joko Euroopan unionin osana tai ensimmäisenä unionista eronneena maana. Brexitin ainoa hyvä puoli on, että se toimii varoittavana esimerkkinä muille jäsenmaille. Iso-Britannian tielle ei kannata lähteä. Ei kannata ampua suoraan omaan jalkaan.
Historia on valitettavan helppo unohtaa. Sen osoittaa Euroopan uniosta parhaillaan käytävä keskustelu. Historiaa on valitettavan helppo vääristellä ja muokata omien tarkoitusperien kannalta suotuisaan asentoon äänien toivossa. On yksiselitteisesti tuomittavaa ja valheellista verrata Euroopan unionia Neuvostoliittoon tai natsi-Saksaan. Näin pari perussuomalaisten kansanedustajat on tehnyt.
Euroopan unionin tärkein tehtävä on turvata rauha ja vakaus maanosassa, joka joutui kokemaan kaksi totaalista sotaa 1900-luvulla. Toivottavasti eurooppalaisten ei enää koskaan tarvitsisi kokea maailmansotien kaltaista tuhoa, kurjuutta ja kärsimystä. Viime aikoina useissa Euroopan maissa, eturintamassa Puola, Italia ja Unkari, on kuulunut sellaisia äänenpainoja, jotka vievät ajatukset kovin helposti 1930-luvun Eurooppaan. Euroopan unionin hajoaminen ja arvoperustan mureneminen nähdään jotenkin kummasti Euroopan keväänä. Minusta äärioikeiston haaveet vaikuttavat enemmänkin jäätävältä takatalvelta.
Suomi on pieni maa. Suomen geopoliittinen sijainti idän suurvallan naapurissa on erityisen hankala ja ongelmallinen. Suomi tarvitsee läntistä yhteistyötä. Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alussa. Olin itse silloin yhdeksänvuotias. Suomi on hyötynyt merkittävästi Euroopan unionin jäsenyydestä. Euroopan unionin hyvät hedelmät, kuten esimerkiksi ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus ja yhteinen raha, ovat ainakin nuoremmille sukupolville itsestäänselvyyksiä. Voi olla aivan luontevasti yhtä aikaa suomalainen ja eurooppalainen.
Minulle Euroopan unioni on ennen kaikkea arvojen, hyvinvoinnin ja rauhan yhteisö. Keskeisiä eurooppalaisia arvoja ovat yhtäläiset ihmisoikeudet, tasa-arvo, heikoimmasta huolehtiminen ja demokratia. Kun Euroopan tulevaisuutta rakennetaan yhdessä yhteisten arvojen pohjalta, Euroopalla on edessään vehreä ja toivorikas kevät 2019.