Kolumni

Tuomo Törmäsen kolumni: "Kirkolliskokouksen päätös jättää valitettavasti alle rippikouluikäiset lapset ryhmän ulkopuolelle" - Kirkossa pitäisi antaa todellista valtaa lapsille ja nuorille

-
Kuva: Mikko halvari

Kirkolliskokous päätti parisen viikkoa sitten, että ensi vuonna jokaiseen Suomen evankelisluterilaiseen seurakuntaan tulee perustaa nuorten vaikuttajaryhmä, joka on tarkoitettu rippikoulun käynneille alle 29-vuotiaille nuorille. Tämä ei siis ole kirkolliskokouksen hurskas toive vaan ryhmä täytyy todella perustaa. Seurakunnat voivat itsenäisesti päättää, miten nuorten vaikuttajaryhmä kootaan ja miten ryhmä työskentelee.

Kirkolliskokouksen päätös nuorten vaikuttajaryhmistä on hieno askel tulevaisuuden kirkon rakentamissa. Askel on ehdottomasti oikeaan suuntaan mutta vieläkin rohkeampi kirkolliskokous olisi voinut olla. Pienen askeleen sijaan olisi voinut ottaa kerralla suuremman loikan.

Nyt vaarana on, että tuudittaudutaan siihen, että pelkkä nuorten vaikuttajaryhmän perustaminen riittää. Ryhmällä tulee olla todellista valtaa päättää ihan oikeista asioista. Nuorille tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa seurakunnan rahojen käyttämiseen. Raha on seurakunnassa valtaa. Nuoria ei tule ainoastaan kuunnella vaan ihan oikeasti kuulla. Kirkolliskokouksen päätös jättää valitettavasti alle rippikouluikäiset lapset ryhmän ulkopuolelle.

Ikään katsomatta jokainen on täysivaltainen seurakunnan jäsen jo pelkästään kasteen perusteella. Jokaisen mielipiteen tulisi olla yhtä arvokas ja tärkeä ikään katsomatta. Kyllä jo hyvinkin nuorella lapsella on mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka tulisi seurakunnassa ottaa vakavasti. Pienten lasten kohdalla kysymykset, joihin on tarkoituksenmukaista antaa vaikuttamisen mahdollisuudet ovat toki luonnollisesti lapsen kokoisia. Jo se on todellista vaikuttamista esimerkiksi alle kouluikäiselle lapselle, tarjotaanko perhetapahtumassa lounaaksi lihapullia vai makaronilaatikkoa. Tällaisen asian lapset voivat oikein hyvin päättää. Osallisuus syntyy usein pienistäkin asioista. Aikuisilta kysytään rohkeutta luopua hallinnan tarpeesta. Eivät lapset ja nuoret ihan heti vallankumousta tee. Hyvä olisi, jos tekisivät.

Lasten ja nuorten todellisia vaikuttamismahdollisuuksia seurakunnassa tulee vahvistaa. Kaikkein eniten tarvitaan asennemuutosta. Lapset ja nuoret tulee ottaa todesta.

Seurakunnassa todellista päätösvaltaa käyttää kirkkoneuvosto. Seurakunnan päätöksentekoon voi kaikkein parhaiten vaikuttaa kirkkoneuvostossa. Sen vuoksi kirkkoneuvostoihin tulisi saada nuorten edustus vähintään läsnäolo- ja puheoikeudella. Ei ne kirkkoneuvoston asiat ole liian vaikeita nuorille. Jos asiat tuntuvat liian vaikeilta, johtavien viranhaltijoiden velvollisuus on selittää ja auttaa ymmärtämään.

Keväällä 2018 Taivalkosken seurakuntaan rekrytoitiin uusi kanttori. Kanttorin valintaa valmistelleeseen työryhmään valittiin yksi nuorten edustaja, joka oli aika vastikään rippikoulun käynyt aktiivinen isonen. Nuorten edustaja oli työryhmän täysivaltainen jäsen. En minä yli kolmikymppisenä kirkkoherrana olisi mitenkään osannut arvioida viranhakijoiden soveltuvuutta nuorten kanssa työskentelyyn yhtä hyvin kuin nuorten oma edustaja. Kanttorin valinta oli itselleni hyvä oppimiskokemus. Kokemuksen pohjalta uskallan sanoa, että yhtäkään sellaista työntekijää, joka työskentelee lasten ja nuorten kanssa, ei tulisi seurakuntaan valita ilman, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa valintaan.

Minkä lapsena oppii, sen aikuisena taitaa. Kirkon tulevaisuuden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää opettaa ja sitouttaa lapsia ja nuoria yhteiseen vastuunkantoon pienestä pitäen.