Kolumni

Tuomo Törmäsen kolumni: Tämän vuosikymmenen aikana moni asia muuttuu – yhteiskuntaa ja kirkkoa vaivaa kykenemättömyys tehdä tarvittavia päätöksiä

-
Kuva: Mikko halvari

Uusi vuosi ja vuosikymmen ovat aina uusi mahdollisuus. Kun katsoo mennyttä vuosikymmentä ja yhtä vuottakin taaksepäin, huomaa monen asian menneen lopulta aivan toisin kuin ennalta toivoi, ennusti ja ajatteli. Yllätyksiä ei ole matkan varrelta puuttunut. Lopulta yllättävät käänteet ovat usein olleet niitä kaikkein merkittävimpiä. Sanonta, että Jumalan polut ovat tuntemattomat, pitää täysin paikkaansa.

Jos olisimme matemaattisesti tarkkoja, uusi vuosikymmen alkaisi vasta vuoden kuluttua. Kymmeneen laskeminen nimittäin alkaa ykkösestä ja päättyy täyteen kymmeneen. Sen mukaan vuosi 2020 olisi 2010-luvun viimeinen vuosi. Yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan nyt kuitenkin on alkanut 2020-luku samoin kuin parikymmentä vuotta sitten vuoden 2000 alussa alkoi uusi vuosituhat.

Ihmiselle on luontevaa ja inhimillistä mitata aikaa ja ajan kulumista. Laitamme tapahtumia järjestykseen ja pyrimme ymmärtämään tapahtumien syitä ja seurauksia. Ajatukset liikkuvat menneessä, nykyisyydessä ja tulevassa. Vuosikymmen on pitkä aika. Yksi vuosikin on pitkä aika.

Taaksepäin katsottuna aika tuntuu menneen valtavan nopeasti. Lapset tuntuvat kasvavan huimaa vauhtia. Vauva-aika on vain kaukainen muisto, kun lapset ovat jo alakouluikäisiä. Ensimmäinen vuosikymmen pappina meni kuin hujahdus. Kun naimisissa on ollut reilun vuosikymmenen, on jo vaikeuksia muistaa hääpäivää. Oliko se kahdeksas vai yhdeksäs päivä?

Kalenteriin perustuva ikä on yksi valitettava tapa arvioida ihmistä. Usein ihminen saa kokea olevansa johonkin joko liian nuori tai liian vanha. Ikään perustuva vähättely on ilkeää ja loukkaavaa. Samoin eri-ikäisiin ihmisiin lyödään täysin turhaan tietynlaisia leimoja pelkästään iän perusteella. Itse ajattelen iän lähinnä numeroksi.

Suomi sai yllättävien tapahtumien seurauksena joulukuussa hallituksen, jota johtavat poikkeuksellisen nuoret poliitikot. Hallitusvallan voi sanoa olevan 1980-luvulla syntyneillä uuden sukupolven poliitikoilla. Ilman puoluepoliittista kannanottoa tämä on mielestäni hienoa ja avaa uusia mahdollisuuksia. Sanna Marin on Suomen historian nuorin pääministeri ja tällä hetkellä koko maailman nuorin pääministeri. Olen itse syntynyt uuden pääministerin kanssa samana vuonna 1985. On hienoa nähdä ja kokea, että nuoriin toimijoihin luotetaan yhteiskunnan eri tasoilla. Monessa asiassa olen itse ollut vuosien varrella se kaikkein nuorin ja saanut huomatta, että kyllä työ tekijäänsä opettaa ja asiat ovat opittavissa. Toivon, että me nuoren sukupolven toimijat katsoisimme rohkeasti pitkälle eteenpäin ja ennakkoluulottomasti tarttuisimme tulevaisuuden moniin uusiin mahdollisuuksiin.

Historiasta voi ottaa sopivissa tilanteissa oppia. Alkavan vuosikymmenen monella tavalla vaikeassa tilanteessa niin politiikassa Suomessa, Euroopassa ja maailmalla kuin kirkossa ja paikallisseurakunnissa kannattaisi muistaa presidentti J. K. Paasikiven opetus, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Ennusmerkit alkavalle vuosikymmenelle eivät ole valoisia. Jos ei hyvällä, niin sitten vaikeimman kautta. Joskus syvä kriisi voi olla uuden menestyksen avain. Kun tilanne on tarpeeksi vaikea, on pakko ottaa lusikka kauniisti käteen. Niin yhteiskuntaa kuin kirkkoa vaivaa kykenemättömyys tehdä tarvittavia ja kipeitäkin päätöksiä. Mieluummin takerrutaan vanhaan kuin rohkeasti nähtäisiin monet uudet mahdollisuudet. Vanhasta täytyy kyetä luopumaan, jotta uusi voisi kukoistaa.

Alkavan vuosikymmenen aikana moni totuttu asia tulee muuttumaan. Moni asia tulee yllättämään. Ja näin sen tulee olla. Ei muuta kuin rohkeasti eteenpäin kohti tuntematonta tulevaisuutta. Eteenpäin on elävän mieli.