Kolumni

Tuomo Tör­mä­sen ko­lum­ni: Uuden op­pi­mi­sen ilo

-
Kuva: Mikko halvari

Kesälomat ovat nyt ohitse ja lapset ja nuoret palaavat jälleen opintojensa äärelle. Vieläkin monien vuosien jälkeen muistan sen innostuneen tunnelman, kun koulu loman jälkeen jälleen alkoi. Edessä oli uusi lukuvuosi ja uudet jutut.

Suomalainen koulujärjestelmä on koko maailman mittakaavassa huippulaatua ja Suomen hyvinvoinnin ja vaurauden perusta. Omaa elämääni pohtiessani huomaan olevani äärimmäisen kiitollinen mahdollisuudesta käydä koulua ja opiskella itselleni mieluisia asioita. Uskallan sanoa, että koulu ja opiskelu ovat monella tavalla muuttaneet minua ihmisenä ja viitoittaneet elämänpolkuni suuntaa. Ilman koulua en olisi sellainen kuin olen. Olen valtavan kiitollinen monille entisille opettajilleni Salmisen ja Rukan kouluilla, Kuusamon lukiossa ja Helsingin yliopistossa. Itse olen iloinen, että kannustavien vanhempien lisäksi monet opettajat ovat tukeneet, rohkaisseet ja auttaneet opiskelun polulla eteenpäin. On ollut hienoa tuntea, että opettajat eri kouluasteilla ovat uskoneet ja luottaneet kykyihini ja mahdollisuuksiini.

Jokaisella opettajalla on valtavat mahdollisuudet vaikuttaa lasten ja nuorten tulevaisuuteen. Opettajan työ on äärimmäisen vastuullista. Siihen nähden opettajien työtä ei arvosteta tarpeeksi vaan lähinnä ollaan pahansuopaisia ja kateellisia esimerkiksi opettajien pitkistä lomista.

Me vanhemmat emme saa jättää lastemme ja nuortemme oppimista ja kehittymistä ainoastaan koulun vastuulle. Meillä vanhemmilla on oma iso vastuumme ja tehtävämme oppimisen kokonaisuudessa. Opettajien ja vanhempien yhteistyön merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Vanhempien esimerkillä ja asenteilla on lapsiin ja nuoriin valtavan suuri vaikutus. Jos koulu ei alkuunkaan kiinnosta vanhempia, voi pian lapsenkin asenteissa olla korjaamisen varaa. Koululaisen vanhempana kannattaa tarkkaan miettiä, miten koulusta ja opiskelusta puhuu. Vanhempien positiivisuus lisää lapsissa positiivisuutta ja negatiivisuus negatiivisuutta.

Suomalaisten lasten lukutaito on heikentynyt dramaattisesti. Omalle lapselle lukeminen on rakkautta ja todellista välittämistä. Lukemaan kannustaminen tapahtuu parhaiten omalla esimerkillä. Ei ole pelkästään koulun vastuulla, että peruskoulusta valmistuu lähestulkoon kirjoitustaidottomia nuoria. Vanhemmat eivät voi vastuutaan pakoilla.

Uskallan sanoa, että koulu ja opiskelu ovat monella tavalla muuttaneet minua ihmisenä ja viitoittaneet elämänpolkuni suuntaa. Ilman koulua en olisi sellainen kuin olen.

Vanhempien velvollisuus on olla kiinnostunut oman lapsensa ja nuorensa koulunkäynnistä ja opiskelusta. Vanhempien tehtävä on kannustaa lasta yrittämään parhaansa ja ylittämään itsensä.

Itse en ollut koulussa mitenkään erityisen huippulahjakas. Esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen oli itselleni hyvin haastavaa viheliäisen lukihäiriön vuoksi. Vielä yläasteella kirjoittamani teksti vilisi konsonanttivirheitä. Opin koulussa parhaansa yrittämisen ja ahkeruuden merkityksen. Askel askeleelta on mahdollista mennä eteenpäin. Haasteet ja vaikeudet ovat voitettavissa.

Uuden oppiminen ja oivaltaminen on aina valtavan mahtava kokemus. Onneksi on mahdollisuus oppia ikä kaikki. Ja on suuri ilo seurata omien lasten oppimista ja edistymistä. Suomalaisissa kouluissa ja oppilaitoksissa rakennetaan yhteistä tulevaisuuttamme. Iloa, luovuutta ja intohimoa uuden oppimiseen.