Myönnän tykkääväni juhlista. Yhdessä juhliminen ja yhdessä merkittävien asioiden äärelle pysähtyminen voimaannuttaa.
Yksi viime syksyn hienoimpia hetkiä itselleni oli mikkelinpäivänä vietetty Jokijärven kirkon valmistumisen 170-vuotisjuhla. Juhlassa saatiin uusia näkökulmia seurakunnan historian alkuvaiheisiin ja kunnioitettiin aikaisempien sukupolvien työtä. Ehkä kipeät haavatkin saivat juhlapäivässä hoitoa.
Kuluvan vuoden elokuussa Taivalkosken seurakunnan perustamisesta tulee kuluneeksi 140 vuotta. Pudasjärven seurakunta viettää huhtikuun alussa seurakunnan 380-vuotisjuhlaa. Kuusamolaiset saavat viettää seurakunnan 350-vuotisjuhlia muutaman vuoden kuluttua. Kuuden vuoden kuluttua posiolaiset saavat juhlistaa 100-vuotiasta itsenäistä seurakuntaa.
Lisäksi kirkkojen ja kappeleiden tasavuosikymmenjuhlia sattuu useille vuosille. Juhlan aiheita siis löytyy.
Hyvä juhla syntyy yhdessä tekemällä. Hyvän juhlan mittana ei tule käyttää pönäkkyyttä tai aikuismaista arvokkuutta. Juhlinnassa olisi hyvä huomioida erilaisten seurakuntalaisten toiveet ja tarpeet. Lasten ja nuorten huomioiminen on tärkeää. Heissä on seurakunnankin tulevaisuus.
Yhteisölle on tärkeää tuntea juurensa. Tulevaisuutta ei voi rakentaa tuntematta mennyttä pitkältäkin ajalta. Emme voi toimia historiasta vapaana. Menneiden vuosikymmenten tapahtumat vaikuttavat niin hyvässä kuin pahassa yhteisön syvissä virtauksissa pinnan alla. Jopa tietämättämme kannamme yhteisön menneisyyttä mukanamme. Historia on vahvasti läsnä tässä päivässä.
Historian tunteminen, hyväksyminen ja ymmärtäminen vahvistavat yhteisön identiteettiä.
Menneeseen katsomisen haasteena on ihmismielen rajoittunut kyky rehellisyyteen ja avoimuuteen.
Historia ei useinkaan ole täydellinen sankaritarina tai suoraviivainen ja yksimielinen voittokulku. Aikaisempien sukupolvien edustajat ovat olleet itsemme tavoin inhimillisiä ja vajavaisia elämänpolun kulkijoita. Tulevaisuutta ei voi rakentaa kestävästi näkemällä historiasta ainoastaan valoiset ja kunnialliset vaiheet.
Koillismaan alueella seurakuntien historiateokset ovat Posion seurakuntaa lukuun ottamatta huomattavan vanhoja. Vaikka historiateos olisi alkujaan ollut kuinka ansiokas ja onnistunut, 40 vuoden aikana ikä alkaa painaa ja valitut näkökulmat menettävät teränsä. Seurakuntien tulevaisuuden muutosten kannalta olisi hyödyllistä ryhtyä työhön uusien historiateosten laatimiseksi.
Jokainen aika synnyttää omat näkökulmansa menneeseen.
Perinteisesti seurakunnan historia on jaettu aikakausiin kirkkoherrojen virassaolovuosien perusteella. Näkökulma menneeseen on ollut katsoa seurakuntaan ylhäältä alas. Seurakunnan hallintoelinten päätöksentekoa seuraamalla saa myös varsin rajallisen näkökulman historiaan. Sama kysymyksenasettelun muutos on ollut havaittavissa esimerkiksi sotahistoriassa. Enää tutkimuksen keskiössä eivät ole kenraalit ja joukko-osastojen liikkeet. Nyt kiinnostuksen kohteena ovat marginaalit ja tavallisten ihmisten toiminta ja kokemukset. Uudet näkökulmat rakentavat ymmärrystä aivan uudella tavalla.
Erilaiset juhlavuodet ovat hienoa mahdollisuus katsoa oman yhteisön elämää niin menneeseen kuin tulevaan. Juhlavuodet ovat hieno mahdollisuus rakentaa yhdessä tulevaisuutta.