Paljon on peltoa kynnettävänä Paatelaisen Mixulla. Tämä ajatus juolahti mieleeni, kun katsoin Suomen esitystä tiistai-iltana Råsundan stadionilla Tukholmassa pelatussa jalkapallon EM-karsintaottelussa. Jo edellisperjantaina San Marinota vastaan pelattu ottelu osoitti, ettei Suomi vieläkään kuulu maanosan huippujen joukkoon tässä jalossa urheilumuodossa. Nihkeä 1-0-voitto oli jotain muuta kuin tuosta pelistä osattiin odottaa.
Tiistai-ilta karmea totuus suomalaisen A-maajoukkuejalkapallon tasosta paljastui sitten karmealla tavalla. Pakko myöntää, että aivan loppuhetkille saakka en jaksanut peliä televisiosta kovin intensiivisesti seurata. Niin hirveä tuo 0-5-tappioon päättynyt kamppailu oli suomalaisesta näkökulmasta.
Ruotsi yksinkertaisesti osoitti sen kuinka maailmanluokan jalkapallomaajoukkue osaa pelata. Sitten, kun maalla oli vielä heittää kentälle Zlatan Ibrahimovic, joka iskee pallon maaliin valitettavan usein paikan saatuaan, niin peli meni entistä vaikeammaksi. Suomella taas ne harvat tekopaikat tahtoivat suuntautua yli tai ohi, jos nyt joku sattui palloon osumaan.
Näissä viimeisissä peleissähän Suomi raatoi kentällä ilman Jari Litmasta, jonka aika huipputasolla alkaakin jo vääjäämättä olla ohi. Siinä mielessähän oli oikein, että näissä peleissä Suomi ajoi vahvasti sisään uusia maajoukkuepelaajia. Muita vaihtoehtojahan ei oikeastaan ole, kun Litmasen tavoin useat muut maajoukkuekonkarit ovat jo uransa ehtoopuolella ja suurin osa jo lopettanutkin. Uudet suomalaiset maajoukkuepelaajat eivät kuitenkaan vielä ole nousseet maailman valioiden joukkoon. Voi toki olla, ettei nykyisestä maajoukkueesta ole kenestäkään maailman huipulle.
Paljon on siis töitä tehtävä ennen kuin Suomen miesten jalkapallomaajoukkue nähdään arvokisoissa. Ilmeisesti toiveet on asetettu vuoden 2016 EM-kisoihin, joihin pääsee jopa 24 eurooppalaista joukkuetta. Tiistain kaltaisilla esityksillä noista kisoista on kuitenkin turha haaveilla. Tätä menoa Färsaarten ja San Marinon kaltaiset jalkapallojättiläiset lipuvat pian Suomen ohi.