Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Äiti, sä oot kyllä aivan liian paljon tietokoneen ääressä, oli esikoisen topakka kommentti lasten tullessa käymään työpaikallani. Aika nappiin osunut havainto ja ei siinä voinut muuta kuin todeta, että niin olen, kuten moni muukin nykyajan työntekijä. Valtaosa työpäivästä kun kuluu koneen ruutua tuijottaessa. Koita siinä sitten selittää, että en minä huvikseni tietokonetta päivää naputtele, mutta työt on tehtävä.
Lapsille vierailut vanhempien työpaikoilla ovat selvästi jännittäviä tapahtumia. Työhuone kolutaan tarkkaan läpi ja uteliaina kurkitaan työkavereidenkin työpisteisiin. Lapset haluavat tietää ja ennen kaikkea itse nähdä, missä vanhemmat viettävät ja mitä tekevät suuren osan päivästään.
Psykologian lisensiaatti Tuija Vasikkaniemen väitöstutkimus paljastaa, että työ kiinnostaa lapsia. Jostain syystä vanhemmat eivät kuitenkaan puhu lapsilleen työstään. Keskustelu aiheesta on vähäistä tai näyttäisi pitkälti jopa puuttuvan kodeista.
Tutkimuksessa lapset kertoivat usein toivovansa päästä käymään vanhempiensa työpaikalla, mutta tästä huolimatta lapset eivät olleet kertoneet tästä toiveestaan vanhemmille.
Koska keskustelua työstä ei ole, myös vanhempien mielikuvat lastensa työhön liittyvistä huolista ovat usein vääriä. Lapsia ei huoleta työn jatkuvuus tai raha, vaan konkreettiset asiat, kuten onko töissä turvallista olla ja riittääkö vanhemmilla aikaa myös lapsille.
Vasikkaniemi selvitti väitöstutkimuksessaan vanhempien työn myönteisten ja kielteisten kokemusten yhteyttä lasten hyvinvointiin. Näyttää siltä, että vanhempien työn negatiiviset tunnelmat vaikuttavat perheessä jo kotiovella tuulikaappikokemuksena, eikä kasvatuksen kautta.
Tapa, jolla aikuinen tulee kotiin työpäivän jälkeen vaikuttaa lapsen käsitykseen työstä ja jopa hänestä itsestään. Tunteet ovat vastassa jokaisena arkipäivänä ja heti eteisessä. Mitä enemmän lapsi kokee myönteisiä vanhemman työhön liittyviä kokemuksia kotona, sitä myönteisempiä myös hänen itsearvostuksensa ja käsityksensä työstä ovat.
Helena Matila